Hiilensidonta antaa toivoa

Haluan aloittaa positiivisella asialla. Minua on ilahduttanut tällä viikolla 20.10 tulevan ilmastomarssin häshtäg #NytOnPakko. Siinä nykytilanteemme tiivistyy. Ongelman ratkaisemiseksi on pakko toimia NYT. Haluan osallistua marssille ja jakaa tämän näkemyksen ja kokemuksen muiden kanssa!

Twitterissä on keskusteltu edellisessä kirjoituksessa viittaamastani sotavertauksesta – olemmeko hävinneet sodan? Näin tuntui tällä viikolla ajattelevan ainakin Yhdysvaltain hallinto, kun sen raportissa maan ilmastopolitiikan ehdotettiin perustuvan siihen, että ei kannata tehdä mitään koska tilannetta ei voi muuttaa. Maanantaina julkaistaan kansainvälisen ilmastopaneelin raportti. Katsotaan, mitä mieltä muut maat ovat ja kääntyisikö Yhdysvaltojenkin pää. Muutenhan sanoma on, että #NytEiOlePakko. Onhan politiikassa aina vaihtoehtoja. Toimimattomuus vain olisi typerin mahdollinen luuserivaihtoehto, mistä olen koskaan kuullut.

Sain Twitterissä kuitenkin myös vinkin lohduttavaan Risto Isomäen kolumniin hiilensidonnasta. Isomäki muistuttaa, että kokonaisuudessa ei ole kyse vain päästöistä vaan myös mahdollisuudesta sitoa niitä pois ilmasta. Tämä luo sellaista toivoa ja mahdollisuuksia, jotka on hyvä pitää mielessä – sotaa ei ole hävitty, vaikka tilanne on vaarallinen. Isomäki kuvaa, miten hiilensidonnan tehostamiseen panostetaan esimerkiksi Intiassa. Siellä maaseudulle istutetaan hedelmäpuita maan hallituksen puidenistutusprojektissa, jonka mittaluokka on valtava: tavoitteena on istuttaa 10 miljardia puuta. Puut tuottavat samalla ruokaa ja rehua sekä sitovat hiiltä ja kaikki voittavat!

Puiden ja metsien hiilensidonnasta onkin varsin hyvin tutkimustietoa – eri asia on, kuinka se otetaan huomioon. Suomen biotalousstrategia, joka nojaa puun polton ja muun lyhytaikaisen käytön huomattavaan lisääntymiseen, ei sovi lainkaan yhteen hiilensidonta-ajatuksen kanssa. Tätä faktaa Bios-tutkimusyksikkö nosti viime kuussa onnistuneesti julkiseen keskusteluun huomauttaessaan, että kun ilmastopäästöjä lasketaan laskukaavalla Suomen päästöt – Suomen hiilinielut = ilmakehään päätyvät päästöt, niin tulos on, että ilmakehään päätyvien päästöjen määrä kasvaa 30% vuoteen 2030 mennessä.

Metsien lisäksi hiiltä on mahdollista sitouttaa myös maataloudessa. Tämä on huomattavasti vähemmän tunnettu aihealue niin julkisessa keskustelussa kuin tieteessäkin. Tällä hetkellä maatalous on pääsääntöisesti ilmastopäästöjen lähde, ei nielu. Eikö olisikin hienoa, jos tämä suhde voitaisiin kääntää toisinpäin? Kuulostaa ehdottomasti alalta, jonka tutkimukseen ja löydettyjen keinojen käyttöönottoon kannattaa panostaa. Maaperään paremmin sitoutunut hiili myös parantaisi esimerkiksi viljan kasvua ja estäisi ravinteiden pääsyä vesistöihin niitä rehevöittämään – jälleen kaikki voittavat! Muun muassa maan muokkauksen tavat, vuoroviljely, kiertolannoitus ja lajiston monipuolistaminen ovat keinoja, joiden avulla hiilen sidontaa maaperään voi parantaa.

Hiilensidonta tuo koko joukon hyviä mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Olemme kuitenkin jo siinä pisteessä, että sidonnalla ei voi korvata päästövähennyksiä, vaan molempia keinoja on käytettävä. Sidonta ei ole pelastusrengas, joka olisi jäänyt päästövähennyskenaarioissa huomioimatta, vaan se on kyllä laskettu mukaan.  Silti siitä voi saada toivoa niinä hetkinä, kun tuntuu, että olemme jo edenneet aivan liian pitkälle. Sidonnan avulla meidän on tiettyyn rajaan asti mahdollista palata taaksepäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.