Ilmastonmuutos talouspolitiikan lähtökohdaksi

Valtiovarainministeriö tulee taas kevään vaaleja ajatellen julkaisemaan virkamiespuheenvuoron tulevan vaalikauden haasteista. Talouspolitiikan koordinaattori Sami Yläoutinen ministeriöstä kertoo, että siinä tullaan käsittelemään ”tulevan vaalikauden talous- ja hallintopolitiikan lähtökohtia.” Nostona paljastetaan jo nyt, että yksi näistä lähtökohdista tulee olemaan julkisen talouden kantokyvyn turvaaminen: ”Vaikka Suomi elää nyt suhdannehuippua, on keskipitkälle aikavälille odotettu kasvu historiaan nähden hidasta. Tämä johtuu talouden rakenteellisista tekijöistä, kuten työikäisen väestön määrän vähenemisestä edelleen. Kestävyysvajeen supistamisessa on menty eteenpäin, mutta tältäkin osin talkoot ovat vielä kesken. ”

Aavistan vaaraa ja epäilen, että valtiovarainministeriön puheenvuoro ei tule huomioimaan ilmastonmuutosta millään tavalla. Edelliselle vaalikaudelle asetetuissa lähtökohdissa  ilmastonmuutos mainitaan 136 sivun aikana vain yhden kerran kaaviossa, joka kuvaa digitalisaation muuttuvaa toimintaympäristöä. Ilmastonmuutos vaikuttaa elinolosuhteisiimme, jotka vaikuttavat digitalisaatioon. Näin!

Tämä on huolestuttavaa, sillä valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorot ovat erittäin vaikutusvaltaisia. Jarkko Leinonen on arvioinut 2016 valmistuneessa gradussaan näiden papereiden vaikutusta siitä asti, kun niitä on vuodesta 1991 lähtien tehty. Valtiovarainministeriön näkemyksen merkitys on aina ollut suuri ja sen suosituksilla on tapan päätyä hallitusohjelmien linjaksi. Leinonen kirjoittaa, että Sipilän hallitus otti käytännössä kaikki puheevuoron keskeiset seikat hallitusohjelmaansa leikkauksista rakenneuudistuksiin sekä eetokseen siitä, että kriisin aikana on tehtävä vaikeita ratkaisuja. (s. 96.)

Aavistan lisäksi, että valtiovarainministeriö asettaa jälleen tulevan vaalikauden tavoitteeksi talouskasvun tavoittelemisen. Puhutaan talouskasvun ja ilmastovahingon irtikytkennästä, mutta se ei vaikuta uskottavalta oletukselta. Määrän lisäys syö tehokkaasti kestävämmän tuotannon mukanaan tuomat ilmastohyödyt. Talouskasvun myötä maailman energiantuotannon hiilidioksidipäästöt kasvoivat viime vuonna uuteen ennätykseensä. Myös Euroopan kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat samasta syystä. Suuressa osassa talouttamme irtikytkentä ei siis ole tarpeeksi nopeaa. Kaikkeen talouteen samanarvoisena suhtautuva bruttokansantuotteen kasvu ei siksi ole riittävä kehityksen mittari.

Silloin kun kasvu on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa, sen on hävittävä. Olemme itseasiassa jo liukuneet tähän keskusteluun puhuessamme metsistämme ja siitä, kuinka paljon niitä tulisi käyttää. Kysymyksessä siitä, lisätäänkö vai vähennetäänkö metsien hakkuita, on itseasiassa osaltaan kysymys juuri tästä: vähennämmekö päästöjämme vai lisäämmekö metsäteollisuuden kasvua. Kun olemme valmiit tunnustamaan, että puuntuotannollisesti kestävä hakkuumahdollisuus ei ole sama asia kuin ilmastollisesti kestävä hakkuumahdollisuus, olemme ottaneet tärkeän askeleen oikealla tiellä. Uutissuomalaisen tänään julkaistun gallupin mukaan suomalaisilla on tästä ymmärrys: vain alle 10% olisi valmis lisäämään metsien hakkuumääriä nykyisestä kun taas yli 30% vastaajista olisi valmiita rajoittamaan niitä.

Tulevan vaalikauden poliitikkojen olisikin syytä olla erittäin tarkkoina siinä, mitä ne ovat valmiita priorisoimaan. Suomen ilmastopaneeli tulee luultavasti ennen vaaleja esittämään Suomen tien kohti 1,5 -astetta. Tässä olisi mielestäni hyvä tulevan vaalikauden lähtökohta, jonka raameihin kaiken taloudenkin tulee sopeutua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.