IPCC:n raportti saattoi aloittaa uuden ajan

IPCC -ilmastopaneelin raportti onnistui tavoitteessaan ja säikähdytti maanantaina maailman. Se on erinomainen suoritus. Raportti ei sisältänyt mitään täysin uutta ja yllättävää, mutta kertoi painokkaasti ja mitä vahvimmalla auktoriteetilla tosiasiat: meillä on valtava kiire ja kahden asteen lämpeneminen on paljon pahempi asia kuin puolentoista asteen lämpeneminen. Lehdet, mielipidepalstat, uutislähetykset ja ajankohtaisohjelmat ovat olleet tällä viikolla täynnä ilmastonmuutosta, kulmat ovat olleet monipuolisia ja sävy vakava. Tuntuu aivan erilaiselta lähteä tämän blogin kirjoittamiseen nyt kuin vielä viime lauantaina. En puhu siitä mistä kaikkien tulisi puhua, vaan siitä mistä kaikki todella puhuvat!

Kyynikko katsoisi, että into kyllä laantuu taas pian ja palataan normaaliin. Mutta normaalia ei ole, eikä ajassa palaaminen ole mahdollista. Uskon, että nyt on päin vastoin käsillä hetki ilmastohuolen yhä laajenevalle valtavirtaistumiselle ja eritoten politisoitumiselle. Kansalaiset katsovat, että tässä ollaan nyt kierrätetty ja pyöräilty jo vuosia eikä se selkeästikään riitä. Olemme nyt siirtymässä vaiheeseen, jossa ilmastonmuutos ei ole enää yksilöiden oma asia vaan yhteiskunnan rakenteita koskeva, mitä poliittisin kysymys.

Mieleeni tuli tällä viikolla myös vertaus: ihmiskunta on jättänyt maailman pelastamisen viimeiseen iltaan. Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun asian jättää viimeiseen iltaan. Jokainen myös tietää, mitä pitää tehdä, kun niin on päässyt tapahtumaan. Silloin paheksutaan pieni hetki aiempaa saamattomuutta, huokaistaan syvään, asettaudutaan työasemiin – ja sen jälkeen aletaan puurtamaan äärimmäisellä tahdolla, teholla ja intensiteetillä. Ihmisellä on kyky saada asiat tehdyksi myös silloin, kun hän on myöhässä lähdöstä. Meistä löytyy silloin tarvittavaa sisua ja uskon, että sitä löytyy myös yhteiskunnista.

Olen nyt positiivisempi kuin vielä kertaakaan siitä, että Suomessa nähdään ensi vuonna ilmastovaalit. Pidetään aihe pinnalla ja vaaditaan kaikilta kunnollisia kannanottoja: lukuja, tavoitevuosia ja konkreettisia linjauksia. Varmistetaan, että keitä sitten tulevaan hallitukseen kuuluukin, he ottavat ilmastonmuutoksen vakavasti ja tietävät, mitä pitää tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.