Typeristä valtiontuista kaikkein typerin

Haluaisin vielä jatkaa viime kirjoituksen linjalla valtiontuista, jotka edistävät ilmastonmuutosta – jotkut niistä nimittäin ovat niin typeriä, että tunnereaktio tyrmistyksestä huvittuneisuuteen on taattu! Tämän blogitekstin lukee siis viihtyäkseen, vaikka aihe onkin mitä tylsimmän kuuloinen päästökauppakompensaatio.

Pulssini on noussut lain valmisteluajoista vuodelta 2016 lähtien aina kun aihe tulee vastaan. Kompensaation idea on yksinkertainen. Valtio korvaa energiaintensiiviselle teollisuudelle niille päästökaupasta aiheutuneita kustannuksia. Eli juuri saastuttavimmat yritykset pääsivät kompensaation kautta tilanteeseen, jossa ratkaisu kustannusten alentamiseen ei ollut päästöjen vähentäminen vaan armoton kitinä isänmaalle ja lopulta ilmainen raha.

On ilmeistä, että kompensaatio vesittää päästökaupan ainoaa tarkoitusta täysmääräisesti. Päästökauppa perustuu hinnan ohjausvaikutukseen. Kun kustannuksia halutaan alas, niin päästöjä on vähennettävä.  Jos kustannukset kompensoidaan, päästöjä ei ole vähennettävä.

Uskomattominta kyllä, kompensaatiota perustellaan ilmastotekona! Se perustuu ajatukselle hiilivuodon riskistä. Jos meidän teollisuutemme ei pärjää, niin tuotanto siirtyy Aasian maihin ja siellä vasta saastutetaankin. Kuitenkin: ei ole kunnollista tieteellistä näyttöä siitä, että hiilivuoto olisi todellinen ilmiö. Esimerkiksi valtion taloudellinen tutkimuskeskus totesi lain valmisteluvaiheessa, että kompensaatio on tarpeeton. Teollisuus ei siirry pois Suomesta päästökauppakustannusten takia. Luulisi, että tähän oltaisiin keskitytty lain valmisteluvaiheessa. Hyödytön kompensaatio on tuhlausta. Laki kuitenkin perustuu hiilivuodon riskille, ei hiilivuodolle. Ero on merkittävä.

Vielä vakavampi kriittinen huomio on kuitenkin esitettävä ja perustettava se ajatukseen, että hiilivuoto olisikin todellinen ilmiö. Jos sen riski pitäisi silloin ottaa huomioon, millä keinoilla ilmastonmuutosta voitaisiin torjua missään, koskaan? On erittäin tärkeää, että politiikkaa ohjaa syvälogiikka. Sen on perustuttava kauaskatsoiseen ja systemaattiseen ajatteluun, jossa keinojen on oltava tavoitteen kanssa yhteensopivia. Jos lopullinen päämäärä on pysäyttää ilmastonmuutos, silloin ei riitä, että me olemme parempia kuin muut. Meidän pitää olla riittävän hyviä ja uskoa ja luottaa siihen, että myös muut seuraavat viitoitetulla tiellä. Nyt emme ole lähelläkään: EU:n päästöt kasvoivat viime vuonna, mikä on tuskastuttava fakta. Suomen päästöt ylittivät pienenemisestään huolimatta ne tavoitteet, joihin niiden oli tarkoitus laskea.

Ai niin, vielä jäi käsittelemättä yksi seikka, joka menee tunteisiin. Päästökauppadirektiivin mukaan päästökauppatuloja tulisi käyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan erityisesti kehitysmaissa. Kaunis ajatus, mutta nytpä ne päätettiinkin käyttää päästökaupan romuttamiseen.

3 vastausta artikkeliin “Typeristä valtiontuista kaikkein typerin”

  1. Blogissa on ymmärretty päästökauppakompensaatio väärin. Päästökauppa nostaa sähkön hintaa ja kompensaatiolla alennetaan niiden yritysten sähkön hintaa, jotka kohtaavat hiilivuotoriskin kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi sellainen yritys, joka ei aiheuta päästöjä ollenkaan voi saada kompensaation. Hiilivuoto aiheutuu siitä, että markkinoilla eurooppalainen tehdas menettää markkinaosuuttaan sellaiselle tehtaalle, joka toimii maassa, jossa ei ole päästökauppaa tai hintaa hiilidioksidipäästöille. Hiilivuotoa on EU:ssa todettu tapahtuneen merkittävästi jo viimeisen kymmenen vuoden aikana ja siksi komissio sisällytti kompensaation päästökauppadirektiiviin. Suomessa kompensaatio on vain puolet EU:n sallimasta tasosta ja se pitäisi nostaa täysimääräiseksi. Terästehdas Suomessa on globaali ekoteko. Päästökauppa todella vähentää päästöjä, koska siinä oleva päästökatto vuosittain alenee.

  2. Martti on monelta osin oikeassa, itse näen silti että päästökauppakompensaation huonot puolet ovat varmaan hyviä merkittävämmät.

    Tuo on ainakin tärkeä selvennys, että päästöjen vähennys koko päästökauppajärjestelmän tasolla toteutuu, vaikka niiden kustannuksia kompensoidaankin. Päästökauppakompensaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaiset veronmaksajat maksavat päästökauppajärjestelmästä suomalaisille yrityksille aiheuttavia kustannuksia, sen sijaan että niitä maksaisivat suomalaisten yritysten tuotteiden ostajat(koska päästöoikeuksien kustannus nostaa tuotteen hintaa). Hiilivuotoriski on sitä suurempi, mitä korkeammaksi päästöoikeuksien hinta nousee.

    Onko hiilivuotoa tapahtunut Suomessa? Muistaakseni VATTin tutkimuksen mukaan ei ainakaan ole. Kiinnostaisi myös linkki tuohon, että Suomi maksaa kompensaatiota puolittaisena, ei ole tullut vastaan. EU vähentää koko ajan päästöoikeuksien ilmaisjakoa vientiyrityksille. Lisäksi suurin sallittu kansallinen maksimikompensaatio myös kiristyy koko ajan. Suomen ei kannata totuttaa yrityksiään liian anteliaisiin tukiin. EU-maista valtaosa ei maksa käsittääkseni lainkaan päästökauppakompensaatiota.

    Näen että päästökauppakompensaation suurin haitta on sen vaikutuksessa EU:n ilmastopolitiikan kunnianhimoon ja päästökaton leikkauksiin. Kompensaatio ei teknisesti aiheuta päästöjä, sillä se ei vaikuta suoraan EU:n päästökattoon. Kuitenkin, Suomen tasolla se heikentää vähäpäästöisen energiantuotannon investointeja, koska korkeapäästöinen on tukien vuoksi kilpailukykyisempää. Tämä nostaa päästöoikeuksien kysyntää Suomessa, mikä nostaa niiden hintaa koko EU:n tasolla, mikä vähentää poliittista halukkuutta leikata niiden määrää nykyuraan verrattuna(koska korkeampi hinta = suurempi alttius hiilivuodolle) esim. 2030 päästötavoitetta kiristämällä. Siten Suomi auttaa ehkä omia yrityksiään ja talouttaan, jos tuet oikeasti estävät hiilivuotoa, mutta koko EU:n talouden + maailman ilmaston kustannuksella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.