Joulu tuli meille tänä vuonna aikaisin

Joulu tuli meille tänä vuonna jo viime viikon sunnuntaina, kun poikamme syntyi. Suloinen pieni lapsi toi mukanaan niin paljon kaikkea uutta opittavaa ja ihmeteltävää, että blogikin jää (jäi) nyt joulutauolle.

Olen sanonut tämän jo aiemminkin, mutta minusta todella tuntuu erilaiselta kuin silloin, kun perustin blogin. IPCC:n raportista on jo kotva ja jotkut epäilivät, että aihe unohtuu alun innostuksen jälkeen. Se ei kuitenkaan ole unohtunut vaan pysyy uutisissa ja siitä nostetaan esiin uusia avauksia ja politiikkasuosituksia. Hiilinielujen kysymys on tasaisesti pinnalla ja linnanjuhlissakin oli teemana ilmasto ja ympäristö. Tämän aamun Helsingin Sanomissa pääkirjoitussivulla kirjoitettiin: ”Kun aikaperspektiivi on kymmeniä eikä satoja vuosia, jokainen alkaa ymmärtää, että kyse voi olla omana elinaikana tapahtuvista muutoksista.” Meillä ei ole varaa unohtaa, emmekä unohda.

Selvää tietysti on, että aiheen pinnalla pysyminen ei riitä. Tarvitaan sellaisen politiikan suorittamista, jota nyt suositellaan. Ensi vuosi on tähdellinen – homman on lähdettävä uudella vaihteella käyntiin niin eduskunta- ja eurovaalien jälkeen kuin myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. 

Ilmastoteeman parissa työskentelee suuri joukko fiksuja ja intohimoisia ihmisiä ja koko ajan löytyy uusia, jotka nostavat aihetta pinnalle. Tietysti elän tietynlaisessa kuplassa, kun nyt olen blogin kautta seurannut aihetta tiiviisti. Uskallan kuitenkin jo ahdistumatta jäädä tauolleni. Aihe on laajasti ja hyvin hallussa tässä maassa. Tärkeää on myös kannustaa – liityin juuri Ilmastovanhemmat -yhdistyksen kannatusjäseneksi. Sillä on sanoma niin paikallaan kuin mielestäni olla voi: ”Olemme valmiita tekemään oman osuutemme, mutta ilmastokriisin hillitsemistä ei enää voi jättää vain yksilöiden vastuulle. Jotta katastrofin pysäyttäminen olisi mahdollista, koko yhteiskuntaa täytyy muuttaa. On nykypäättäjien vastuulla pelastaa lapsillemme maailma, jossa heidän on vielä mahdollista elää turvassa, toteuttaa haaveitaan ja tulla itse vanhemmiksi.”

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Ensi vuonna palaan sitten erittäin merkittävää kevättä seuraamaan. Sitä ennen, toivoa ja valoa jokaisen jouluun!

YK:n ilmastokokous Katowicessa alkaa – mistä on kyse?

Puolassa Katowicessa alkaa huomenna YK:n ilmastokokous (COP24), jossa on tarkoitus tehdä Pariisin sopimuksen (COP21) sitoumusten toimeenpanemisen säännöt valmiiksi. Vuonna 2015 Pariisissa sovittiin, että tällainen säännöstö on valmis vuonna 2018. Enempää viime metreille ei olisi voinut asiasta sopiminen siis jäädä – Katowicen kokous loppuu kuun 14. päivä.

Tämä on kuitenkin ymmärrettävää. Neuvotteluita ja valmistautumista tapahtumaan on käyty välissä runsaasti ja konkreettiset kysymykset, joista pitäisi päästä maailmanlaajuisesti sopuun, ovat totta kai hankalia. Kuinka päästöistä pitäisi raportoida niin, että ne olisivat laskettavissa yhteismitallisesti?

Pakko tunnustaa: toimeenpanosäännöstö ei kuulosta kovin kiehtovalta. Se on kuitenkin tärkeä. On vaikea toimeenpanna ilman yksimielisyyttä siitä, mikä lasketaan toimeenpanoksi. Helpoin keino päästöjen pienentämiseen on laskea ne itselleen suotuisimmalla metodilla. Toivottavasti Katowicessa saadaan reiluja sääntöjä sovittua.

Kokouksen asialistalla on tämän varsinaisimman asian rinnalla luvassa erittäin tärkeää keskustelua siitä, kuinka maat suhtautuvat YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raporttiin 1,5 ja 2 asteen eroista. Raportti oli tilattu tätä kokousta varten, sillä se liittyy olennaisesti Pariisin sopimuksen toimeenpanoon. Pariisissahan ei varsinaisesti päätetty kummastakaan astevaihtoehdosta, vaan päätettiin rajoittaa lämpötilan nousu selkeästi alle kahden asteen ja pyrkiä sen rajoittamiseen 1,5 -asteeseen. Tämäkin osoittaa yksityiskohtien merkityksen  kun koko Pariisin sopimuksen ytimen, asterajan, sinänsä ensisilmäyksellä vaatimattomalta näyttävä epämääräisyys nousee nyt Katowicen kokouksessa keskeiseen asemaan.

Vaikka varsinaisia päätöksiä asiasta ei suuntaan tai toiseen tehtäisikään, on osallistujamaiden keskenään käymä keskustelu erittäin tärkeää. Seuraava tärkeä Pariisin ilmastosopimuksen raja on nimittäin vuosi 2020, johon mennessä jokaisella sopimuksessa mukana olevalla maalla pitäisi olla oma päästövähennyssuunnitelma valmiina. Voisivatko maat vakuuttaa toisiaan yhteisestä kunnianhimosta niin, että nuo suunnitelmat selkeästi pyrkisivät 1,5 -asteen tavoitteeseen?

Kokousta pohjustamaan onkin lähetetty paljon erilaisia viestejä. Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen viesti on, että Suomen ja Euroopan unionin tulisi edistää sitä, että kansallisia päästövähennystavoitteita vuodelle 2030 asetettaisiin 1,5 -asteen mukaisesti. EU:n tulisi myös vaatia muitakin maita vielä muokkaamaan omia tavoitteitaan samoin ennen vuotta 2020. Itsekin kokoukseen osallistuva Sauli Niinistö on osallistunut yhdessä 15 muun eurooppalaisen valtionpäämiehen kanssa julistukseen, jossa vaaditaan kunnianhimoisempia toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi ja sanotaan, että kansalliset tavoitteet eivät ole kokonaistavoitteen kanssa yhtäpitäviä. EU-komissio on tällä viikolla ehdottanut EU:n pyrkivän hiilineutraaliuteen 2050 ja EU-parlamentti on ollut valmis koventamaan jo EU:n 2030 -tavoitteita.

Toivottavasti Suomi ja EU lähtevät kirimään omat tavoitteensa todella 1,5 -asteeseen tähtääviksi ja onnistuvat saamaan muita mukaan! Jos kuitenkin on niin, että tästä kokouksesta ei saada tyydyttäviä lopputuloksia, niin YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on järjestämässä huippukokousta aiheesta ensi vuoden syyskuussa – siis vielä ennen vuotta 2020 ja maiden päästövähennyssuunnitelmien asettamista. Toivottavaa kuitenkin tietysti olisi, että siellä voitaisiin jatkaa hyvin sujuneen ja kunnianhimoisen Katowicen kokouksen jälkimainingeissa. Ilmastonmuutoksen kanssa on niin kiire, että jokainen vuosi on erittäin tärkeä.