Kesäextra: toinen matkapäivä Kööpenhaminaan

Ensimmäinen asia, jonka olisin halunnut laivassa tehdä, olisi ollut käydä hakemassa vauvansänky infosta. Ensimmäinen asia, jonka Pius-poika halusi tehdä, oli imeskellä pakkauksista löytynyttä Prisman muovikassia. Ei siinä mitää, ei ole kiire. Pitää vaan hyväksyä jo varhaisessa vaiheessa, että tämän ikäiselle lapselle on ihan sama, mikä maa ja mikä valuutta: Piuksen suosikkeja tältä päivältä olivat Tukholman metron hissi ja ehdottomasti perille pääsy Kööpenhaminaan hotelliin, jossa hän nauroi ilosta päästessään vaippasilteen huoneen kokolattiamatolle.

Laivamatka oli aika no-brainer. Saimme pyytämällä vauvasängyn, joka tuotiin hyttiin valmiiksi pedattuna. Kävimme buffetissa ja osallistuimme tietovisaan. Pius simahti kuin saunakynttilä (heräsi tosin pari kertaa yöllä, ehkä uuden sängyn erilaisiin ääniin) ja minä luin kaikki kolme matkalukemiseksi varaamaani lehteä jo ensimmäisenä iltana.

Tänään tulimme suoralla bussilla satamasta City Terminalen – bussiasemalle, josta jatkoimme yhden pysäkinvälin maanalaisella lähijunalla Stockholm Södralle ja siitä nousimme vartin yli kahdentoista Kööpenhaminaan vievään junaan. Olisin varmaan saanut tajutessani käyttää reilikorttia Tukholman sisälläkin, kun kyseessä ei periaatteessa ollut metro. Reilikorttini on muuten minulle juuri sopiva uutuus, jolla saa matkustaa 10 päivää kahden kuukauden sisällä. Se maksoi alle 28-vuotiaalle 308 euroa ja varauksista tuli menomatkalle hinnaksi noin 30 – 40 euroa.

Matkalla hissi oli rikki, eikä pitkän matkan junaan nouseminen onnistunut vaunuilla itse. Apua pyytämällä pääsimme kuitenkin hyvin eteenpäin.

Tukholma-Kööpenhamina -välillä vaunuja ei saanut jättää kokoon, kuten Suomen Vr:ssa. Tämä on puute, sillä Pius nukkui vain lyhyitä pätkiä rintarepussa, ehkä tuli liian kuuma. Loppumatkaksi hän nukahti syliin, se oli ehkä parempi ratkaisu vaikka kädet ovatkin sitten melko lailla varatut. Junasta löytyi kuitenkin vaipanvaihtopöytä ja tuuletus toimi hyvin.

Matka oli pitkä, sillä tulimme perille 20 minuuttia myöhässä viiden ja puolen tunnin jälkeen. Viihtyminen oli välillä koetuksella, mutta kaikesta selvittiin ihan hyvin. Kävimme katsomassa maisemia ja istuskelemassa ravintolavaunussa. Lelujen lisäksi viihdykettä löytyi vesipullon ravistelusta, pomppimisesta, ”seisomisesta” sekä erityisesti leveistä hymyistä kaikille niille, joiden kanssa poika sai katsekontaktin aikaiseksi. Tässä kävi niinkuin arvasin ja mistä olen todella iloinen: Piuksen myötä olen jutellut tähän mennessä jo noin tusinan ihmisen kanssa ja löytänyt kahvi- ja matkaseuraa pidemmäksiskin toviksi.

Hotellille päästyämme en enää raaskinut lähteä viemään perillepääsystä ikionnellista lasta minnekään. Puolitoista tuntia hengailtuamme käväisimme nopeasti lähikaupassa ostamassa iltapalaa. Mikään sightseeing-reissu tästä ei siis luultavasti ole tulossa. Huomenna meidän pitäisi kuitenkin olla vähän varhaisemmassa perillä niin katsotaan kuinka käy!

Katastblogin kesäextra: reilaamaan vauvan kanssa

Tässä blogissa ei ole aiemmin juuri ollut henkilökohtaisia asioita. Nyt kuitenkin uskon tekeväni jotakin sellaista, jota moni saattaa olla harkinnut ja josta voisi olla hyödyllistä jakaa vinkkejä. Lähdemme nimittäin tänään kuusikuisen poikani kanssa maata pitkin Italiaan. Kuinka matkustaminen vauvan kanssa toimii ja mitä asioita pitää ottaa huomioon? Tervetuloa seuraamaan matkaamme!

Olen reilannut kahdesti aiemmin ja lisäksi matkustanut Trans-Siperian junalla Mongoliaan mieheni kanssa. Ensinnäkin haluaisin siis lämpimästi suositella maata pitkin matkustamista. Ensimmäinen ajatus, kun päätimme luopua lentämisestä oli, että voi, eihän sitä pääse enää minnekään. Todellisuudessa junalla, bussilla ja laivalla pääsee vaikka minne. Eurooppa on pieni maanosa ja Venäjä ja sitä kautta Aasia on aivan vieressämme. Vaikka aikaa ei olisi viikkokausia, mahdollisuuksia on silti monia. Kaikkialle ei maata pitkin toki pääse, ellei aikaa ole aivan rajattomasti. Aivan tarpeeksi moneen paikkaan kuitenkin, että niistä riittää koettavaa ja nähtävää yltäkylläisesti eliniäksi. Maata pitkin matkustaessa on myös erityistä matkustamisen tunnelmaa. Se on seikkailu. Matka itsessään ei ole vain välttämätön paha kohteen tiellä, vaan se on juuri se juttu – lähteä matkaan.

Aiemmin olemme reissanneet niinkin, että olemme päättäneet reittiä sen mukaan mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Se on ihanaa, reilaamista täydellisimmillään. Nyt vauvan kanssa olen kuitenkin suunnitellut reitin tarkasti. Matka taittuu päivisin ja yöt nukutaan hotelleissa, jotka löytyvät asemien läheisyydestä, joissa on vastaanotto yömyöhään auki varmuuden vuoksi ja joista saa vauvansängyn vuokrattua. Kaikki junat on aikataulutettu reippailla, vähintään reilun tunnin mittaisilla vaihdoilla ja varaukset on tehty niihin juniin, joihin varaukset vaaditaan. Tässä on auttanut ilmainen Railplanner -sovellus, joka näyttää kaikki Euroopan junayhteydet ja laskee reitin kohteiden välille tarvittaessa myös offline-tilassa (havaitsin kuitenkin puutteita Italian-yhteyksissä, eli aina kannattaa tsekata jos alkaa epäilyttää!)

Pakkaustakin olen suunnitellut tarkkaan, sillä kaiken pitää mahtua kärryjen alaosaan niin, että kädet jäävät työntämistä varten vapaiksi. Periaatteessa vaatteet riittävät nyt perille saakka, mutta varasin pyykinpesuainetta varmuuden vuoksi, koska sotkulta ei voi vauvan kanssa välttyä. Viihdykkeeksi löysin kirpputorilta pieniä, litteitä leluja, jotka saa sidottua narulla johonkin niin, etteivät ne putoa junan lattialle. Olen säästänyt ne piilossa tähän asti, jotta uutuudenviehätys säilyy. Lisäksi olen ihastunut maistelututtiin, jonka saa myös narulla kiinni. Siitä puolivuotias osaa itse syödä turvallisesti, sisään voi laittaa mitä vain ja puuhassa kuluu mukavasti tovi. Mukana on muutenkin tarpeeksi ruokaa loppuun saakka vauvalle ja varaenergiaa myös minulle, sekä puolentoista litran vesipullo. Pienempi loppuisi takuulla pidemmillä matkoilla kesken ja panttipullon voi tarvittaessa myös kierrättää, jos täyttö ei onnistu, ja ostaa uuden. Ostin Torista myös imetyskorun, jonka olisi tarkoitus auttaa pitämään huomio syömisessä ja välttää kiusallisia tilanteita, joissa lapsi alkaa kesken kaiken hymyillä vastapäätä istuville. Muutenhan tämä on tietysti mitä viehättävin tapa, jolla saamme varmasti tutustuttua uusiin ihmisiin matkalla!

Lähdemme tänään liikkeelle Viking Linella Helsingistä. Vasta matkan varaamisen jälkeen luin Vihreästä Langasta laivamatkailun päästöistä ja siitä, miten Turun-laiva olisi perustellumpi valinta, sillä sitä reittiä käytetään myös rahdin kuljettamiseen. Paluun sain varattua sitten sinne. Perustelluin ratkaisu olisi tietysti ollut kiertää junalla Tornion kautta, mutta jotenkin olisi tuntunut kohtuuttomalta aloittaa matka väärään suuntaan. Viking Line lupaili 50 % alennuksia reilaajille, jonka saisi soittamalla asiakaspalveluun. Jostain syystä asiakaspalvelusta tarjottiin kuitenkin kalliimpia, ei halvempia matkoja, kuin mitä netistä oli varattavissa. Koetan vielä selvittää asiaa, mutta tuohon alennusprosenttiin ei kannata luottaa.

Perhoset lentävät vatsassa, sillä laiva lähtee pian ja pitkään valmistellun ja odotetun matkan aika on koittanut. Koetan kirjoittaa taas huomenna illalla ja kertoa, miten matka on lähtenyt käyntiin!

Kemin sellutehdas olisi mittaluokaltaan valtava virhe

Hallitusohjelman jälkeen on edelleen keskusteltu metsästä. Antti Rinteeltä vaadittiin kurinpalautusta ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle, joka oli todennut, että kaikkiin nyt vireillä oleviin sellutehdashankkeisiin ei riitä puuta. Rinne ei kuitenkaan suostunut tähän vaan päinvastoin totesi Keskisuomalaiselle Mikkosen lausunnon olevan fakta. Kaikille puuta ei riitä. 

Puuta ei todellisuudessa kuitenkaan riitä enää yhdellekään uudelle sellutehdashankkeelle. Kysymys on äärimmäisen vakavasta asiasta. Seuraavassa vastaan usein kuultujen väitteiden ja Kemin tehdashankkeen kautta, miksi.

”Puuta kyllä riittää nieluiksi ja teollisuuden käyttöön.”

Kemiin suunniteltu sellutehdas on mittaluokaltaan valtava. Se on niin valtava, että sen tarvitsema puumäärä riittäisi yksistään kaventamaan Suomen nykyisiä hiilinieluja noin kolmasosalla. Näin totesi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallio Ylelle huhtikuussa. Tuntuu typerältä edes sanoa seuraavaa, mutta kolmasosa on paljon. Se on järkyttävän paljon. Samaisessa jutussa todetaan, että Suomen hiilinielut kattavat tällä hetkellä puolet Suomen päästöistä. Puolet päästöistämme siis sitoutuu tällä hetkellä metsiimme, mutta mikäli Kemin tehdashanke toteutuisi, enää kolmasosa. 

Tämä olisi valtava taka-askel hallitusohjelman tuoreessa tavoitteessa olla hiilineutraali vuonna 2035. Paljon puhutaan siitä, että hiilinielut voitaisiin löytää muualta: metsän nykyistä paremmasta kasvusta sekä peltojen ja maaperän hiilensidonnan kehittämisestä. Kuitenkin: jos tälläkin hetkellä vasta puolet Suomen päästöistä sitoutuu nieluihin, niin merkittäviä nielun vahvistamistoimia tarvitaan joka tapauksessa päästövähennysten lisäksi, jotta päästään hiilineutraaliin sataan prosenttiin. 

Päästövähennysten tekeminen ei nimittäin ole helppoa. Talouselämälle Soimakallio on verrannut, että esimerkiksi liikenteen päästöjä pitäisi leikata 80 %:lla vain Kemin tehtaan vaikutuksen korvaamiseksi. On hyvä pysähtyä hetki tämänkin luvun äärelle ja miettiä, mikä määrä kevyen liikenteen infran kehittämistä, joukkoliikenteen aseman vahvistamista, sähkö- ja biokaasulatausverkoston kehittämistä, kimppakyytisovellusten tukemista ja autoilun verottamista korottavia ratkaisuja tarvitaan, jotta tällaiset päästövähennykset liikenteeseen saadaan aikaiseksi. Tämän jälkeen on syytä uudestaan pohtia seuraavaa: Kemin tehtaan toteutuessa mikään tästä ei veisi meitä hiilineutraaliustavoitteessa eteenpäin, vaan ainoastaan samaan pisteeseen missä olemme nyt. 

Hiilinielun kasvattaminenkaan ei ole millään muotoa ongelmatonta. Pitäisi muun muassa kiireen vilkkaa keksiä, miten saada isossa mittakaavassa maatalous päästölähteestä hiilinieluksi. Hiilineutraalisuus on aivan tarpeeksi kunnianhimoinen tavoite saavuttaa ilman, että sitä lähtökuopissa vaikeutettaisiin näin raskaasti.

”Maailma tarvitsee kestävästi kasvatettua suomalaista sellua ja uusia selluinnovaatioitamme.”

Käytän sanaa sellutehdas. Metsä Group käyttää Kemin hankeesta itse nimitystä biotuotetehdas, kuten Äänekosken laitoksestakin. Kuitenkin esimerkiksi paljon puhuttua tekstiilikuitua tullaan valmistamaan Äänekoskella vain 1/2600 osa sellun määrästä, mikäli sitä valmistava koelaitos toteutuu suunnitellusti. Muut ”biotuotteet” ovat lähinnä energiaa ja raaka-aineita tehtaan omaan käyttöön tai sellunkeitossa joka tapauksessa syntyviä mäntyöljyä ja tärpättiä. Kyseessä on siis nimenomaisesti sellutehdas, jonka tuotteista hiili lähtee keskimäärin muutaman vuoden sisällä takaisin kiertoon. 

Monesti perustellaan myös, että maailman selutuotteiden kysyntä kasvaa joka tapauksessa keskiluokkaistuvassa maailmassa. Jos puuta ei hakata Suomessa, se hakataan jossain muualla kestämättömämmissä olosuhteissa. Tämä perustelu nojaa kuitenkin tulevaisuudenkuvaan, jossa ekokriisi ei olisi kiihtyvässä määrin hallitseva yhteiskunnallinen kysymys kaikkialla maailmassa. Visio ei ole realistinen. Mikäli ekokriisiä ei saada hallintaan, mitään keskiluokkaistumista ei tapahdu vaan maailma ajautuu kaaokseen. Luonnonvaroista piittaamatonta keskiluokkaistumista ei voi tapahtua. 

Sen sijaan keskiluokkaistuminen on mahdollista ilman sellun räjähdysmäistä kysynnän kasvua. Vessapaperin voi korvata suihkuttavilla ja kuivaavilla wc-istuimilla tai ihan vain pidee-suihkulla – suuressa osassa maailmaa sitä ei edes tarvitse korvata koska sitä ei ole koskaan otettu käyttöön. Pakkauskartonkien kasvua on mahdollista korvata Repack-tyyppisen kuljetuksen kehittämisellä ja ylipakkaamisen lopettamisella. Esimerkiksi talouspaperia taas ei tarvitse korvata yhtään millään. Kaikki tällainen kehitys kuitenkin vaatii sen, että oikeille teille lähdetään systemaattisesti tilanteessa, jossa sellun saatavuus ymmärretään rajalliseksi. Tulevaisuus ei siis ole laskettavissa kaavalla keskiluokkaistuminen —> lisää sellua. Tulevaisuus on politiikkaa ja luonnon kantokyvyn rajoja. 

”Valtio ei päätä metsien hakkuumääriä.”

Monesti perustellaan, että metsänomistajat ja teollisuus päättävät metsien hakkuumäärän markkinoilla, eikä valtio voi siihen vaikuttaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Verotuksella ja valtion omia metsiä koskevilla linjauksilla valtiolla olisi mahdollisuus vaikuttaa halutessaan puukauppaan, minkä myös Rinne totesi Keskisuomalaisen haastattelussa. Lisäksi esimerkiksi hallitusohjelmassakin oleva selvityskirjaus ilmastovaikutusten lisäämisestä ympäristövaikutusarviointiin olisi valtiolle tehokas ohjauskeino.

Hiilineutraaliustavoite koskee kaikkia Suomen metsiä ja Suomi valtiona on kansainvälisesti vastuussa ilmastotavoitteidensa saavuttamisesta. Valtiolla on siis mahdollisuuksien lisäksi myös vastuu ohjata hakkuumääriä niin, että ne vastaavat yhteisiin tavoitteisiin. Tärkein tällainen tavoite on ilmastonmuutoksen torjunta.

Tarvitsemme hiilinieluja, jotta maailma säilyy elinkelpoisena. Mistään vähemmästä ei ilmastoasioissa ole kyse. Kemin sellutehdas olisi mittaluokaltaan valtava harha-askel, jota meillä ei ole varaa ottaa.

Hallitusohjelman helmiä

On syytä juhlaan! Eilen julkaistussa hallitusohjelmassa on runsaasti niitä ilmastoasioita, joita kansalaiset ennen vaaleja vaativat. Kestävä kehitys on huomioitu, ei ainoastaan ympäristö-otsikon alla vaan laajasti kautta linjan. Ennennäkemätön kansalaisyhteiskunnan puristus ennen vaaleja ei mennyt hukkaan! Näistä tuli ilmastovaalit ja hallitusneuvotteluistakin ilmastohallitusneuvottelut.

Seuraavassa poimintoja, silmääni osuneita hallitusohjelman helmiä. Kaikki on tietysti kiinni siitä, että nämä toteutuvat ja että ne toteutuvat kunnianhimoisesti. Kansalaisia siis edelleen kaivataan – kirittäminen ei tähän lopu! Hallitusohjelma on kuitenkin selkeä vastaus IPCC:n raportin aloittamalle uudelle aikakaudelle. Se osoittaa monella tavalla ymmärrystä ongelman kiireellisyydestä sekä tarvittavien ratkaisujen kattavuudesta. Nyt on mahdollisuus alkaa yrittää ratkaisua ihan tosissaan, niin kuin kriisin keskellä kuuluukin.

Yleisinä tavoitteina 1,5 -astetta ja hiilineutraalius

”Hallitus toimii tavalla, jonka seurauksena Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiili- negatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tämä tehdään nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja.”

”Hallitus sitoutuu uudistamaan Euroopan unionin ja Suomen ilmastopolitiikkaa siten, että teemme oman osamme maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen.”

”Hallitus päättää tarvittavista lisätoimista, joilla päästövähennyspolku saadaan vastaamaan tavoitetta 2035 hiilineutraliuudesta.”

Nämä tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia ja pitkälti sitä, mitä kansalaiset sankoin joukoin ennen vaaleja vaativat. Näihin ei kuitenkaan vielä nykyisillä hallitusohjelman tavoitteilla päästä ja mukana on lisäksi ristiriitaisia kirjauksia, kuten löysä suhtautuminen turpeeseen. Siksi onkin tärkeää, mitä lisätoimia hallitus tulee päättämään. Lisäksi on varmistettava, että kun eri tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään, hiilineutraalius ja 1,5 -astetta pysyvät aina prioriteettilistan ehdottomassa kärjessä. 

Hiilinieluja lisätään

”Hallitus laatii osana ilmasto- ja energiapolitiikan suunnittelujärjestelmän kokonaisuutta kokonaisvaltaisen maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman. Ohjelman tehtävänä on selvittää keinot, joilla maankäyttösektorin päästöjä vähennetään ja Suomen hiilinieluja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on, että Suomen nettonielu kasvaa.”

”Metsähallituksen vuotuisessa tuloutusvaatimuksessa otetaan nykyistä vahvemmin huomioon vaikutukset hiilinieluun ja luonnon monimuotoisuuteen metsätalouden ja teollisuuden puuntarpeen rinnalla. Asetetaan Metsähallitukselle nielutavoite.” 

”Vähennetään turvemaiden raivausta lisäämällä lannan prosessointia ja tuotteistusta. Edistään peltojen hiilensidontaa lisäämällä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä ja säätösalaojitusta.”

” Selvitetään mahdollisuus ottaa ilmastovaikutusten arviointi osaksi ympäristölupamenettelyä.”

Nielujen vahvistaminen sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä on uuden hiilineutraaliustavoitteen ehdoton edellytys. Peltojen potentiaali muuttua päästölähteestä nieluksi on ohjelmassa: olisi huisi juttu, jos voisimme muuttaa tämän saastuttavan asian ei vain saastuttamattomaksi, vaan nieluksi! 

Metsähallituksen nielutavoite on yksi konkreettisimmista askeleista nettonielun kasvattamiseksi. Jos ilmastovaikutusten arviointi otetaan osaksi ympäristölupamenettelyä, on se myös erittäin konkreettinen keino välttää nielulle tuhoista sellutehdashankkeet. Tästä on edelleen puhuttava voimakkaasti, jotta uudistus lupamenettelyyn saadaan!

Puusta fiksusti

”Kaksinkertaistetaan puun käyttö rakentamisessa hallituskauden aikana. Puun käyttö lisää niin suomalaista työtä kuin positiivisia ilmastovaikutuksia.” 

”Osoitetaan puurakentamiselle tavoitteet julkisessa rakentamisessa.” 

”Nostetaan puutuotteiden jalostusastetta, edistetään puurakentamista sekä puutuotevientiä.”

Puusta saa muutakin kuin sellua. Tämä tulee esiin useissa kohdissa hallitusohjelmaa ja se on valtavan tärkeä asia, sillä metsänomistajille ja teollisuudelle on oltava vaihtoehtoja tilanteessa, jossa hiilinielutavoitteiden tulee estää selluteollisuuden kasvuhaaveet. On tärkeää muistaa, että emme ole turmion tiellä tässä yhteiskunnassa, jos käytämmekin puuta fiksusti pitkäaikaisiin, korkean jalostusasteen paremman arvon tuotteisiin. 

Hyvää EU-puheenjohtajuuskautta!

”Markkinoille tulevia päästöoikeuksia vähennetään vuosittain nykyistä 2,2 prosentin vähennystä selvästi enemmän, käyttämättä jääviä päästöoikeuksia mitätöidään ja päästökauppaa laajennetaan kattamaan esimerkiksi kiinteistökohtainen lämmitys ja jäähdytys. EU:n päästökauppaa kehitetään pidemmällä aikavälillä niin, että päästöoikeuksien määrä sovitetaan EU:n osuuteen jäljellä olevasta globaalista 1,5 asteen mukaisesta hiilibudjetista. ”

Kun lisäksi 1,5 -asteen mukaisia toimia ja päästövähennystavoitteiden kiristyksiä ollaan yleisesti valmiita edistämään EU:ssa, voivat erityisesti kaikki Ilmastoveivi -kampanjassa mukana olleet onnitella itseään – tavoite saavutettu ja nyt pidetään asiaa esillä edelleen kun Suomen pj-kausi alkaa!

Energiamurrosta tuetaan

”Energiatukijärjestelmää kehitetään siten, että painopistettä siirretään tuotantotuista kohti uuden energiateknologian investointi- ja demonstraatiotukia.”

Poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä.” 

Otetaan käyttöön erityisesti taloyhtiöille suunnattu energia-avustusjärjestelmä, jolla tuetaan energiatehokkuuden parantamiseen sekä älykkääseen ja joustavaan energian- kulutukseen tähtääviä toimenpiteitä.” 

”Selvitetään energiaremonttien suunnittelukustannusten ottaminen kotitalousvähennyk-
sen piiriin, vähennyksen mahdollistaminen taloyhtiöiden osakkaille sekä korkeamman vähennysprosentin soveltaminen energiatehokkuuden parantamiseen tai fossiilisesta lämmitysjärjestelmästä luopumiseen tehtävien korjaustöiden osalta.” 

”Ilmastonmuutoksen torjunta otetaan huomioon niin kaavoituksessa, rakentamisessa kuin rakennuskannan ylläpidossa. Yhdyskuntarakenteen tulee tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä suosia kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä erityisesti kaupunkiseuduilla.”

Ohjelmassa tunnistetaan asumisen ja lämmityksen korkea ilmastovaikutus sekä kaavoituksen ja kaupunkien merkitys. Tuulivoiman tukeminen esteitä poistamalla on erittäin tärkeää. Tuskaista kuultavaa oli erään maakuntatason työntekijän seminaariesitelmä viime vuonna: hän kuvasi vuosien taisteluaan tuulivoimakaavojen puolesta ja totesi, että jos olisi tiennyt mihin ryhtyi, ei olisi siihen luultavasti ryhtynyt. Energiatukijärjestelmän painopisteen voimakkaan siirtämisen puolesta on tärkeää puhua edelleen.

Kulutuksen vaikutukset huomioidaan

”Hankintalakia muutetaan siten, että hiili- ja ympäristöjalanjälki sisällytetään hankintakriteereihin ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankinnoissa.” 

”Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta.” 

”Tehdään selvitys, jonka tavoitteena on yritysvastuulain säätäminen. Laki perustuu yrityksille asetettavaan niin kotimaista kuin ulkomaista toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen.”

”Selvitetään lisämekanismien, esimerkiksi hiilitullien, kehittämistä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden väliseen kauppaan, jotta hiilidioksidin hinta kohdistuu tasapuolisesti sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettuihin tuotteisiin.”

Näiden lisäksi EU:n ulkopuolelta tulevan pienenkin kulutustavaran verottaminen on osa samaa ajattelutapaa, jossa ostosten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset halutaan tunnustaa silloinkin, kun ne kohdistuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Tämä on mitä tärkein asia. Ilmastonmuutos on vain yksi esimerkki siitä, miten globaalissa maailmassa tekojemme vaikutukset ovat globaalit. Tältä on tähän asti voinut ummistaa silmänsä, mutta enää siihen ei ole varaa, eikä se ole oikein. Se, että tämä asia on näin laajasti hallitusohjelmassa esillä, tekee minut globaalia oikeudenmukaisuutta ajavan Changemaker -verkoston pitkäaikaisena aktiivina erityisen onnelliseksi. 

Tätä kehitystä on syytä varjella ja vahvistaa. Toivoisin, että suomalaisten kulutus laskettaisiin osaksi maamme päästöjä kokonaisuudessaan niin, että se tulisi myös osaksi hiilineutraaliustavoitetta. 

Ymmärrys liikenteestä kokonaisuutena

”Liikenteen päästövähennystavoitteiden tulee vastata Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen. Suomi vähintään puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Tämä on askel kohti hiiletöntä liikennettä. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi tehdään toimia, jotka vähentävät liikennesuoritteita ja edesauttavat siirtymää kokonaisuutena kestävämpään tapaan liikkua ja vapautua fossiilisista polttoaineista. ”

”Ohjataan kestävästi tuotettuja nestemäisiä biopolttoaineita erityisesti raskaan liikenteen ja lentoliikenteen käyttöön.”

”Arvioidaan kestävästi tuotettujen biopolttoaineiden riittävyys maantieliikenteessä.”

”Tuetaan biokaasuinvestointeja ja uusia lannankäsittelytekniikoita.” 

”Otetaan käyttöön ravinnekiertoon perustuva biokaasun tuotantotuki.” 

”Latausinfrastruktuurin edistämiseksi asetetaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin
mukainen kansallinen velvoite rakentaa sähköautojen latausinfrastruktuuri taloyhtiöi-
den ja liikehuoneistojen suurten remonttien yhteydessä.”

”Säädetään velvoite huoltoasemaketjuille tarjota tietty määrä sähköautojen latauspisteitä
huoltoasemien yhteyteen.”

Liikenne on monimutkainen kokonaisuus, mutta hallitusohjelmassa tämä ymmärretään. Huomioidaan, että biopolttoaineet eivät riitä kaikkeen liikenteeseen ja siksi halutaan edistää myös sähköautoilua ja – mikä tärkeintä – ”liikennesuoritteiden” vähenemistä eli ajamisen vähenemistä ylipäätään. 

+ Kalat

”Päivitetään vesilaki ulottamaan kalatalousvelvoitteet niin sanoittuihin nollavelvoitelaitoksiin.”

Lisätään kotimaisen kalan tarjontaa ja osuutta kulutuksesta kestävästi laatimalla kotimaisen kalan edistämisohjelma.”

Tarkoittaako ensimmäinen sitä, että vesivoimayhtiöt velvoitetaan huolehtimaan vaelluskalojen kalatiet kuntoon? Hienoa! Kala on ekologinen ruoka-aine ja suomalainen kala tällä hetkellä typerän vähällä käytöllä. Nämä kirjaukset ovat kuin kirsikka kakun päällä!