Suomen on julistettava ilmastohätätila

Puhuin kevättalvella Ilmastolakossa. ”On uhkana, että mennään yli jostain sellaisesta pisteestä, josta meillä ei ole enää paluuta ja sitä ei melkein edes kehtaa ajatella, mitä sitten tapahtuu.

Emme voi koskaan varmaksi tietää, milloin ylittäisimme tuollaisen pisteen. On kuitenkin selvää, että ilmastonmuutos ruokkii jo itse itseään. Metsät palavat ympäri maailmaa ja kuolevat pystyyn, ikirouta ja jäätiköt sulavat olettamatonta vauhtia. Meidän on välttämätöntä toimia välittömästi, sillä hetkeäkään ei ole hukattavaksi. 

Ilta-Sanomat uutisoi presidentti Niinistön todenneen puheessaan suurlähettiläspäivillä, että Suomen kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden tueksi aletaan varsin pian vaatimaan näyttöä. Lehti pyysi pääministeri Rinteeltä kommenttia: ”Tässä on vielä ollut aika vähän aikaa pistää täytäntöön niitä toimenpiteitä. Uskon, että tasavallan presidentti niin kuin kaikki muutkin voi odottaa noin vuoden verran, että sitten alkaa tulla konkreettisia toimia.”

Rinne on sikäli oikeassa, että normaalisti vuosi ei ole pitkä aika politiikassa. Rakenteellisten uudistusten tekeminen vie usein aikaa. Nyt ei kuitenkaan eletä normaaleja aikoja, eikä aikaa ole. Emme voi odottaa hetkeäkään. Vuoden 2030 sijaan on tutkijoiden keskuudessa ja kansainvälisillä areenoilla on alettu puhua puolestatoista vuodesta, joiden aikana ilmastokriisi on saatava hallintaan. Päästöt on saatava vähenemään välittömästi. 

Siksi tarvitsemmekin ilmastohätätilan. Hätätilan aikana on laitettava täytäntöön fossiilisia polttoaineita koskevia rajoituksia 1970-luvun öljykriisin tapaan. Ylen elävä arkisto kuvaa öljykriisin aikaisia toimia: ”Yleiseksi kattonopeudeksi määrättiin 80 kilometriä tunnissa, mainosvalot tuli sammuttaa yöksi, huonelämpötiloja laskettiin ja autojen lämmittämistä rajoitettiin. Asuntojen lisälämmittimet, moottoriteiden valaistus, harrasteilmailu ja moottoriajoneuvokilpailut kiellettiin kokonaan.” Radioäänitteessä kerrotaan, että Iso-Britanniassa, johon öljypula on iskenyt Suomea pahemmin, on siirrytty kolmipäiväiseen työviikkoon.

Öljykriisi on esimerkki – elämme eri aikoja ja tehokkaimmat toimet voivat olla eri näköisiä. Tärkeintä kuitenkin on, että päästöjä saadaan vähennettyä välittömästi, jo ennen kuin rakenteellisia uudistuksia saadaan voimaan. Hätätila on myös merkkinä kansalaisille: jokaisen on osallistuttava ilmastotoimiin oman turvallisuutensa tähden. Onhan tilanteemme monin verroin vakavampi kuin mitä se oli öljykriisin aikaan – kysymys on nyt planeetan elinkelpoisuudesta. Suomen on syytä puhua hätätilatoimien puolesta myös EU:n puheenjohtajamaana.

Aloitin tämän blogin pitämisen viime vuoden elokuussa. Valtavan paljon on tapahtunut vain yhden vuoden aikana. Ilmastonmuutos on todella noussut asialistalla, mutta se on myös kiihtynyt hirvittävää tahtia. Maailman ylikulutuspäivä oli jälleen edellisvuotta varhaisemmin – emme siis ole aiempaa lähempänä ratkaisua vaan jälleen kiihdyttäneet kohti tuhoa. Seuraava vuosi tulee olemaan ihmiskunnan merkittävimpiä – saammeko käännettyä suuntaa? Tulevana vuonna tulen puhumaan entistä vahvemmin kulutuksen vähentämisen puolesta. Alan myös todella puhua – aloitan videoiden tekemisen Instagramiin blogitekstieni teemoista.

Seuraavaksi ilmasto ja sää

Ylen puoli yhdeksän uutislähetys koostuu kolmesta osasta: uutisista, säästä ja urheilusta. Näin se on aina ollut ja aina oleva. Paitsi että eipä olekaan – nopea Wikipedia tuottaa tuloksen, että Urheiluruutua alettiin lähettämään päivittäin vasta vuonna 1993. Siihen asti ohjelmaa oli esitetty ensin vain kerran viikossa, sitten kaksi ja kolme.

Muutokset ovat siis mahdollisia ja nyt olisi aika tehdä seuraava uudistus. Ehdotan nimittäin, että säätiedotus laajennettaisiin kattamaan ilmasto ja sää.

Säätiedotus on päivittäinen muistutus luonnosta kotisohvalla televisiota katsoville ihmisille. Se kiinnostaa meitä, sillä säällä on vaikutusta. Pelkkä tulevien päivien kelin kertominen on kuitenkin näin ekologisen kriisin aikana varsin ohut kuva säästä. Pidemmän aikavälin muutokset vaikuttavat meihin yhä enemmän ja muuttuvat päivä päivältä tärkeämmiksi. Säätiedotus olisikin luonteva paikka kertoa säätilan paikallisten vaihtelujen lisäksi laajemmin ilmastosta, ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista elämäämme.

Näin erityisesti siksi, että Ylen säätiedot toimittaa Ilmatieteen laitos, joka on ilmastoa ja ilmastonmuutosta koskevan tiedon tärkeimpiä asiantuntijalähteitä maassamme. Laitos tekee laaja-alaista ilmastotutkimusta ja tilastointia. Samalla taholla joka toimittaa seuraavien päivien sääennusteet on siis hyvin paljon laajemmin tietoa kuin mitä säätiedotuksissa tuodaan tällä hetkellä esiin.

Ilmatieteen laitoksella olisi myös varmasti mielenkiintoa laajentaa kuvaamme säästä ilmastoon. Sen sivuilla todetaan, että ”Ilmatieteen laitoksen tehtävänä on paitsi tutkia ilmastonmuutosta, myös viestiä siitä päättäjille ja kansalaisille mahdollisimman selkeästi.” Sillä olisi varmasti myös osaamista luoda uudesta konseptista mielenkiintoinen. Itselleni tulee mieleen, että ilmastotiedotus voisi sisältää esimerkiksi uusimpia hiilidioksidipitoisuuksien mittaustuloksia ja muita tutkimustuloksia, vuodenajan tärkeimpiä vinkkejä päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumiseen sekä tiedotusta poikkeusoloista meillä ja maailmalla. 

Ilmastoasioita ei tietysti sovi ulkoistaa niin, etteivätkö ne olisi osa myös pääuutisia. Niille olisi kuitenkin tärkeä osoittaa oma, institutionalisoitu paikkansa jokapäiväisessä uutislähetyksessä. Kysymys on lopulta kriisiajan valtiollisesta viestinnästä.