Aseissa palaa hiiltä ja rahaa

Olisi vaikka mitä mistä kirjoittaa. EU:n Green Deal -kehitys, COP25 epäonnistuminen, Suomen kokonaispäästöjen hälyttävä kasvu ja tänään vielä Finnpulpin jättimäisen sellutehdashankkeen kaatuminen! Kirjoitan kuitenkin tällä kertaa aseteollisuudesta. Osallistuin viime viikolla Brysselissä konferenssiin, jossa käsiteltiin ydinase- ja asevalvonnan ajankohtaisia kysymyksiä. Tilaisuudessa vallitsi huoli pitkään voimassa olleiden kansainvälisten sopimusten tulevaisuudesta Yhdysvaltojen ja Venäjän nokitellessa ja Kiinan edustajan todetessa, että heillä on ydinaseita juuri oikea määrä eikä mitään tarvetta lähteä keskustelemaan niiden vähentämisestä. Samalla uhkaa aiheuttavat uudet asejärjestelmät, esimerkiksi ulkoavaruuteen leviävä asevarustelu. Mielenkiintoista todella, mutta ei erityisen mieltä huojentavaa. 

Konferenssissa oli esillä myös ilmasto, lähinnä tosin tilaisuusteknisenä kysymyksenä. Suurin osa tulijoista kun lensi seminaariin ja tämä mietitytti järjestävän tahon puheenjohtajaa Sibylle Baueria loppupuheenvuorossa. Hän pohti, että syntyneet päästöt kuitenkin hyvittyvät siinä, että osallistujat kykenevät konferenssista inspiroituneina estämään asevarustelusta syntyviä päästöjä.

Kyseessä oli toki lähteetön heitto mielten huojennukseksi, mutta itse asiassa kyse on oikeasti erittäin merkittävästä asiasta. Alia Dannenberg on journalistisella otteella laskeskellut, että armeijoiden päästöt olisivat noin 10 prosenttia maailman päästöistä ilman sotimisen aiheuttamia päästöjä. Tässä toisessa löyhässä arviossa on päästy erittäin epävarmaan viiteen prosenttiin. Tarkka laskeminen on ilmeisen vaikeaa. Kesällä ilmestyneessä Brownin yliopiston tutkimuksessa yritettiin arvioida Yhdysvaltain armeijan päästöt niin huolellisesti kuin  puolustusministeriön puutteellisella statistiikalla on mahdollista. Arvion mukaan päästöt olivat vuonna 2017 59 miljoonaa tonnia, mikä on hiukan enemmän kuin esimerkiksi koko Suomen vuotuiset päästöt. Suomessa taas on vuonna laskettu tarkkaan koko puolustushallinnon päästöt: 382 000 tonnia vuonna 2006. Suurin osa niistä syntyi kiinteistöjen lämmityksestä ja polttoaineen kulutuksesta erityisesti ilmavoimissa. Määrä vastasi puolta prosenttia Suomen päästöistä samana vuonna. 

Armeijoiden merkittävien päästöjen lisäksi toinen jopa olennaisempi näkökulma on raha. Asejärjestelmät ovat valtavan kalliita. Rauhantutkimuskeskus SIPRI on laskenut, että maailmanlaajuisesta BKT:sta 2,3 % meni puolustusmenoihin. Vastaavasti ilmastorahoituksen määrä vuonna 2018 oli 546 miljardia, ja globaalin BKT:n ollessa 86 000 miljardia, on tämä suhdeluku siis laskuni mukaan 0,63 %. IPCC:n 1,5 -asteen raportin mukaan globaaleihin energiajärjestelmiin tulisi sijoittaa 2,5 % vuotuisesta BKT:sta vuoteen 2035 saakka. 

Nyt on tärkeää nopeasti ymmärtää, että ilmastonmuutos ei ole uhka muiden joukossa. Se ei edes ole uhka siinä mielessä, että sen riski tapahtua olisi tietyn kokoinen: sen tiedetään varmasti tapahtuvan, ellei mitään tehdä. Varaudumme siis suuremmilla summalla uhkiin, jotka eivät välttämättä realisoidu kuin siihen, joka realisoituu takuuvarmasti ellei sitä estetä. Suomessa tärkeintä olisi todella pohtia uudelleen hävittäjähankintoja. Miljardeille olisi nyt käyttöä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta. Palaan tammikuussa uuden vuosikymmenen toivottavasti uudistuksellisissa tunnelmissa. Sitä ennen, rauhallista joulua!