Statuskenttä on mennyttä maailmaa

Finnair ilmoitti, että se aikoo toistaiseksi jättää lentämättä viiteen suomalaiskaupunkiin. Tämä on herättänyt tuoreeltaan ankaraa vastustusta. Jyväskylän yliopiston rehtorin Keijo Hämäläinen kuvaa tilannetta Ylelle ”katastrofaaliseksi iskuksi” yliopiston kansainväliselle toiminnalle. Laajentuva kansainvälinen tieteentekeminen vaatii Hämäläisen mukaan matkustamista ja hän pelkää, että Jyväskylää ei pidetä suurena ja kansainvälisenä kaupunkina ilman lentokenttää.

Korvaani särähtää, että lentokenttä olisi näin kaupungin statussymboli: kunnon kaupungissa kenttä on oltava, jotta se voidaan ottaa vakavasti maailmalla. Ajatus kuulostaa hetkessä keksityltä ja vanhanaikaiselta. Käytännössä myös on jo niin, että Jyväskylässä ei ole lentokenttää. Kenttä sijaitsee Tikkakoskella varuskunnan läheisyydessä, yli 20 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Kun kentältä lähtee ajamaan kohti keskustaa niin välissä on peltoa ja metsää moneen otteeseen, ennen kuin kaupungin laitamatkaan alkavat näkyä. Kansainvälisille vieraille tämä varmasti korostaa Jyväskylän (maantieteellistä) suuruutta?

Hämäläinen toteaa jutussa yliopiston lisänneen junamatkustamista ja arvioivan matkustamisen tarvetta ylipäätään. Tämä kuulostaa järkevältä, sillä yliopistolla on varmasti halukkuutta vähentää päästöjä. Junalla ja bussilla pääsee myös matkaan suoraan kaupunkikeskustasta. Jyväskylän yliopistossa tutkijatohtori Stefan Baumeisterin viimevuotisen tutkimuksen mukaan junalla matkustaminen onkin Jyväskylän kaltaisessa kaupungissa yhtä nopeaa kuin lentäminen, kun lentokentän turvatarkastuksiin ja sinne siirtymisiin käytetty aika otetaan huomioon. Onko vanhasta pidettävä kiinni, vaikka ei itsekään sitä niin enää käytetä eikä mielellään haluta käyttää?

Yliopiston uuden strategian sivuilla rehtorin puheessa Hämäläinen aloittaa ilmastonmuutoksella: ”Globaalit haasteet – kuten ilmastonmuutos, työelämän murros, muuttoliikeaallot ja talouden heilah­dukset – ovat koko ihmiskunnan kiperiä kysymyksiä. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan laajaa ja monitieteistä kansainvälistä yhteistyötä.” Yksi strategian viidestä tavoitteesta on myös digitaalinen edelläkävijyys.

Lentomatkailun puolesta puhuminen ei tähän kuvaan sovi. Se ei näin digiloikan luvattujen kuukausien jälkimainingeissa sovi digitaalisen edelläkävijäyhteisön johtajalle eikä kestävään kehitykseen vastuullisesti suhtautuvalle yliopistolle muutenkaan. Ilmastonmuutos on otettava vakavasti myös juhlapuheiden ulkopuolella.

Finnairin päätökseen suhautuminen on yleisemminkin esimerkki käänteisestä nimby-ilmiöstä. Saavutettua etua on kiirehditty niin vauhdilla puolustamaan, ettei järkevälle ilmastoanalyysille ole ehditty antaa ajatusta. Ihmiskunnan kiperät kysymykset tarvitsevat monia kiperiä ratkaisuja. Olisi kuitenkin hyvä olla dramatisoimatta ”katastrofeiksi” niitä muutoksia, jotka eivät sitä ole. Jyväskylään pääsee oikein hyvin maata pitkin.