Ei uusille sellutehtaille

Suomessa yksi merkittävimmistä ilmastokeskusteluista liittyy metsien käyttöön ja hakkuumääriin. Mielestäni eräs tärkeä seikka on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle: uusien sellutehtaiden rakentamissuunnitelmat ja niiden estäminen.

Kun puhumme siitä, kuinka paljon metsää tulisi hakata, moni metsänomistaja ja metsäalan puolestapuhuja herää muistuttamaan, että metsät ovat pitkälti yksityisomistuksessa ja valtio ei voi hakkuumääristä päättää. Tietyllä tavalla näin tällä hetkellä onkin. Tarvitsisimme todella kovan hätätilamentaliteetin, jotta poliitikoilla riittäisi rohkeus sanella, mitä yksityiset omistajat saavat metsillään tehdä. Tällainen rajoittaminen ei myöskään olisi tietenkään järkevä lähtökohta politiikalle, jos muita keinoja on käytettävissä.

Valtiolla on kuitenkin keinoja vaikuttaa siihen, mitkä ovat puukaupan markkinat ja miten metsänomistajien kannattaa toimia. Valtion tulisikin hillitä markkinoita estämällä uusien sellutehtaiden rakentaminen Suomeen. Perusteena tälle on, että raaka-ainetta tehtaiden käyttöön ei ole kestävästi saatavilla. Tehtaista tehdään ympäristövaikutusten arviointi ja puun tarve olisi mitä suurimmassa määrin syytä ottaa huomioon, ennen kuin tehtaille annetaan rakennuslupa. 

Suomeen on suunnitteilla lukuisia sellutehtaita. Mikäli kaikki hankkeet toteutuisivat, ne vaatisivat 16 miljoonan kuutiometrin lisäyksen puun tarpeeseen vuosittain, kertoo Maaseudun tulevaisuus ja listaa käynnissä olevat hankkeet. 

  • Boreal Biorefin hanke Kemi­järvelle odottaa ympäristölupaa aivan lähiaikoina Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. 
  • Finnpulp on saanut luvan maailman suurimman sellutehtaan perustamisesta Kuopioon. Hankkeesta on jätetty vielä valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
  • KaiCell Fibers on jättänyt ympäristölupahakemuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle sellutehtaan perustamisesta Paltamoon. 
  • Metsä Group suunnittelee Kemin sellutehtaan uudistamista huomattavasti nykyistä suuremmaksi. 
  • Samoin Stora Enso suunnittelee merkittävää laajennusta Oulun tehtaaseensa.

Katsoin Finnpulpin hankkeen saamaa Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämää ympäristölupaa. Hankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitu tarkasti vesistön, kalaston, tehtaan toiminnasta syntyvien päästöjen ja melusaasteen osalta, mutta ei sen perusteella, mitä raaka-aineen korjuu aiheuttaa ympäristölle siellä, mistä se korjataan. Näin, vaikka luvassa todetaan: ”tehdas käyttää vuosittain noin 6,7 miljoonaa kuutiota puuraaka-ainetta eli keskimäärin runsas 18 000 kuutiota päivässä. Noin 70–75 % tehtaan puuraaka-aineesta on arvioitu olevan kotimaasta hankittavaa pyöreää kuitupuuta. Sahahakkeen käytön on arvioitu olevan noin 10–15 % tehtaan puuraaka-aineen tarpeesta. Tuontipuun osuudeksi puunhankinnasta on arvioitu myös noin 10–15 %.”

Aluehallintovirastolla on siis hyvin tiedossa se, millaista puuta ja mistä on ajateltu hankittavan. Tästä huolimatta päätöksessä ei oteta kantaa toiminnan tämän puolen kestävyyteen. Voisiko näin kuitenkin tehdä?

Hakkuumäärät ovat jo kasvaneet yli kestävän tason, pitkälle kiitos Äänekosken toissa vuonna avatun sellutehtaan, joka käyttää puuta yksin lähes 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Silti jo nyt suunnitteilla tai prosessissa olevilla hankkeilla on mahdollisuus lähes kolminkertaistaa Äänekosken tarvitsema puumäärä. Vaikka osa puusta tulisikin naapurimaista, tällainen kehitys ei ole kestävää. 

Jos nämä tehtaat rakennetaan, on hakkuiden rajoittamiseen pyrkiminen entistä vaikeampaa. Tehdyt investoinnit edellyttäisivät puun saantia ja osakkeenomistajilla olisi sekä varaa että kannustin tehdä kaikkensa sen eteen, että poliitikot eivät uskalla puuttua heidän liiketoimintansa edellytyksiin.

Tilanne pahenee jokaisesta uudesta laitoksesta, joka käyttää puuta lähtökohtaisesti lyhytaikaisiin sellutuotteisiin. Näiden laitosten syntyminen on estettävä. Tästä puolesta on nyt puhuttava, ennen kuin laitokset saavat toteuttamisluvan. Aluehallintovirastojen ympäristöluvituksessa on otettava huomioon metsäluontomme kestävyys, hiilivarasto- ja nieluvaikutukset ja Suomen kansainväliset ilmastositoumukset.  

Jotta saamme hiilivarastot säilymään uskon, että metsänomistajia tulisi lisäksi palkita tästä. Metsänomistajille voisi olla järkevää maksaa korvausta metsän säilyttämisestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.