IPBES:n maanantainen raportti on otettava yhtä vakavasti kuin IPCC:n lokakuinenkin

Maanantaina kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n historian laajin raportti lajikadosta pysäytti minut aivan fyysisesti paikalleni. Olin kävelemässä, avasin puhelimen ja silmiini osui Ylen otsikko ”- – kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä”. Maailman tilanne on katastrofaalinen. Ihan kuin ilmastonmuutoksessa ei olisi tarpeeksi, meillä on ongelmana myös luonnon monimuotoisuuden kysymys. Suomen luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho sanoo jutussa lisäksi, että se on vaikeammin ratkaistavissa kuin ilmastonmuutos. Lajeja katoaa ennennäkemätöntä vauhtia ja luonnon kyky ylläpitää elämää, myös ihmiselämää, heikkenee kiihtyen. 

Nyt torstaina pohdin täysin ymmälläni – mihin tämä tärkein uutinen on oikein kadonnut? Miten on mahdollista, että hallitusneuvottelut ja kuninkaallinen lapsi ovat syrjäyttäneet asiasta uutisoinnin? Miksi keskitymme muuhun, kun tämä järkyttävä uhka leijuu päidemme yllä? Missä on se IPCC:n 1,5-raportin jälkeinen huoli ja keskustelu, joka sai minut kirjoittamaan, että tuo raportti saattoi aloittaa uuden aikakauden?

Nyt nimittäin todella on uuden aikakauden aika. IPBES korostaa, että tarvitsemme koko järjestelmän muutoksen. Paneelin johtaja toteaa, että ”By transformative change, we mean a fundamental, system-wide reorganization across technological, economic and social factors, including paradigms, goals and values.” 

Ilmastonmuutoksen kohdalla moni vielä koettaa uskotella itselleen, että ratkaisu on tekninen ja odotamme vain uusien innovaatioiden korjaavan tilanteen. IPBES:n raportti kuitenkin osoittaa, että ilmastonmuutos on kuitenkin vain yksi osa laajempaa kuvaa – luonto ei kestä ihmiselämää sellaisena, kuin se tällä hetkellä on. Ongelma ei häviä tekemällä kuten tähänkin asti, mutta paremmin. Ongelma ei ratkea teknisillä ihmeillä, uusilla teknologioilla, ei edes fossiilisista luopumisella ja uusiutuvan energian käyttöönotolla. Ongelma on perustavanlaatuinen.

Lisäksi ongelma on eritoten moraalinen. Kotiaho toteaa: ”Me suomalaiset olemme ihan kärjessä koko maapallon tuhoamisessa. Meidän kulutuksemme, elämäntapamme ja valintamme aiheuttavat hirvittävän paljon haittaa ympäri maailmaa. Me olemme ulkoistaneet haitan muualle ja asumme sitten täällä lintukodossa.”

Koko elinaikani taloudellisen kasvun eetos on korostanut meille, että kasvun myötä hyvä lisääntyy, kaikki voittavat. Toiset ehkä enemmän kuin toiset, mutta yhtä kaikki, rikkaan hyvä ei ole köyhältä pois vaan hyvää valuu alaspäin. Talous ja ihmiselämä ei ole nollasummapeli. Luonnon kantokyvyn kiihtyvällä tahdilla ylittyessä eteemme kuitenkin avautuu maailma, jossa nollasummapeli pätee. Toisen hyvä on toiselta pois. Rikkaan ylittäessä kestävän hiilijalanjäljen tai maa-alan hän aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa luonnolle ja murentaa erityisesti köyhien elämän perusteita ruokaturvasta elinkeinoihin, terveyteen ja hyvään elämään. Ja me suomalaiset olemme niitä rikkaita.

Ehkä juuri ongelman perustavanlaatuisuus ja syyllisyytemme suuruus on se, joka saa mediankin hämilleen. Kuinka uutisoida ongelmasta, joka ei mahdu ihmisten arkikäsitykseen maailmasta mitenkään? Kun IPCC:n ja IPBES:n raportit ottaa yhdessä vakavasti, maailma ympärillä ei nimittäin näytä enää samalta. Se näyttäytyy monin tavoin tuhlaavana, itsekkäänä ja vieraana. Arkiset käytännöt kätkevät taakseen synkkyyttä, jonka tuntee vain uskaltamalla ajatella loogisesti. Tämä on helppo unohtaa jos hetkeksikään antaa periksi. On helppo jatkaa kuten ennenkin. 

Elämme kuitenkin valtavan, globaalin hätätilan aikaa. Kaiken on muututtava. Tarvitsemme median, poliitikot, yritykset, järjestöt, kunnat ja kaupungit, jokaisen kansalaisen pohtimaan maailmaa uusiksi. Pohtimaan perustavia kysymyksiä siitä, mitä hyvä elämä on ja mikä on ihmisen osa tässä maailmassa. Sillä nyt me emme elä hyvin, vaan tuhoten kerralla kaiken sen, minkä olemme menneiltä sukupolvilta perineet. IPBES:n raportti on otettava täydellisen vakavasti.

2 Replies to “IPBES:n maanantainen raportti on otettava yhtä vakavasti kuin IPCC:n lokakuinenkin”

  1. Hyvä kirjoitus taas ahdistavasta aiheesta! Pistää myös miettimään omaa ajatusmaailmaa, tunnistan itseni vähän liian hyvin siitä, kuinka kovasti toivoo teknologian ja innovaatioiden ratkaisevan kaikki ongelmat.

  2. Kiitos! Tuntuu ehkä, että meillä ei tällä hetkellä olisi tarjolla kovin montaa vaihtoehtoa teknologia-toivolle. Meidän pitää vahvistaa ja edistää muitakin asioita, joihin voidaan perustaa toivo. Toivo on tärkeää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.