Kemin sellutehdas olisi mittaluokaltaan valtava virhe

Hallitusohjelman jälkeen on edelleen keskusteltu metsästä. Antti Rinteeltä vaadittiin kurinpalautusta ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle, joka oli todennut, että kaikkiin nyt vireillä oleviin sellutehdashankkeisiin ei riitä puuta. Rinne ei kuitenkaan suostunut tähän vaan päinvastoin totesi Keskisuomalaiselle Mikkosen lausunnon olevan fakta. Kaikille puuta ei riitä. 

Puuta ei todellisuudessa kuitenkaan riitä enää yhdellekään uudelle sellutehdashankkeelle. Kysymys on äärimmäisen vakavasta asiasta. Seuraavassa vastaan usein kuultujen väitteiden ja Kemin tehdashankkeen kautta, miksi.

”Puuta kyllä riittää nieluiksi ja teollisuuden käyttöön.”

Kemiin suunniteltu sellutehdas on mittaluokaltaan valtava. Se on niin valtava, että sen tarvitsema puumäärä riittäisi yksistään kaventamaan Suomen nykyisiä hiilinieluja noin kolmasosalla. Näin totesi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallio Ylelle huhtikuussa. Tuntuu typerältä edes sanoa seuraavaa, mutta kolmasosa on paljon. Se on järkyttävän paljon. Samaisessa jutussa todetaan, että Suomen hiilinielut kattavat tällä hetkellä puolet Suomen päästöistä. Puolet päästöistämme siis sitoutuu tällä hetkellä metsiimme, mutta mikäli Kemin tehdashanke toteutuisi, enää kolmasosa. 

Tämä olisi valtava taka-askel hallitusohjelman tuoreessa tavoitteessa olla hiilineutraali vuonna 2035. Paljon puhutaan siitä, että hiilinielut voitaisiin löytää muualta: metsän nykyistä paremmasta kasvusta sekä peltojen ja maaperän hiilensidonnan kehittämisestä. Kuitenkin: jos tälläkin hetkellä vasta puolet Suomen päästöistä sitoutuu nieluihin, niin merkittäviä nielun vahvistamistoimia tarvitaan joka tapauksessa päästövähennysten lisäksi, jotta päästään hiilineutraaliin sataan prosenttiin. 

Päästövähennysten tekeminen ei nimittäin ole helppoa. Talouselämälle Soimakallio on verrannut, että esimerkiksi liikenteen päästöjä pitäisi leikata 80 %:lla vain Kemin tehtaan vaikutuksen korvaamiseksi. On hyvä pysähtyä hetki tämänkin luvun äärelle ja miettiä, mikä määrä kevyen liikenteen infran kehittämistä, joukkoliikenteen aseman vahvistamista, sähkö- ja biokaasulatausverkoston kehittämistä, kimppakyytisovellusten tukemista ja autoilun verottamista korottavia ratkaisuja tarvitaan, jotta tällaiset päästövähennykset liikenteeseen saadaan aikaiseksi. Tämän jälkeen on syytä uudestaan pohtia seuraavaa: Kemin tehtaan toteutuessa mikään tästä ei veisi meitä hiilineutraaliustavoitteessa eteenpäin, vaan ainoastaan samaan pisteeseen missä olemme nyt. 

Hiilinielun kasvattaminenkaan ei ole millään muotoa ongelmatonta. Pitäisi muun muassa kiireen vilkkaa keksiä, miten saada isossa mittakaavassa maatalous päästölähteestä hiilinieluksi. Hiilineutraalisuus on aivan tarpeeksi kunnianhimoinen tavoite saavuttaa ilman, että sitä lähtökuopissa vaikeutettaisiin näin raskaasti.

”Maailma tarvitsee kestävästi kasvatettua suomalaista sellua ja uusia selluinnovaatioitamme.”

Käytän sanaa sellutehdas. Metsä Group käyttää Kemin hankeesta itse nimitystä biotuotetehdas, kuten Äänekosken laitoksestakin. Kuitenkin esimerkiksi paljon puhuttua tekstiilikuitua tullaan valmistamaan Äänekoskella vain 1/2600 osa sellun määrästä, mikäli sitä valmistava koelaitos toteutuu suunnitellusti. Muut ”biotuotteet” ovat lähinnä energiaa ja raaka-aineita tehtaan omaan käyttöön tai sellunkeitossa joka tapauksessa syntyviä mäntyöljyä ja tärpättiä. Kyseessä on siis nimenomaisesti sellutehdas, jonka tuotteista hiili lähtee keskimäärin muutaman vuoden sisällä takaisin kiertoon. 

Monesti perustellaan myös, että maailman selutuotteiden kysyntä kasvaa joka tapauksessa keskiluokkaistuvassa maailmassa. Jos puuta ei hakata Suomessa, se hakataan jossain muualla kestämättömämmissä olosuhteissa. Tämä perustelu nojaa kuitenkin tulevaisuudenkuvaan, jossa ekokriisi ei olisi kiihtyvässä määrin hallitseva yhteiskunnallinen kysymys kaikkialla maailmassa. Visio ei ole realistinen. Mikäli ekokriisiä ei saada hallintaan, mitään keskiluokkaistumista ei tapahdu vaan maailma ajautuu kaaokseen. Luonnonvaroista piittaamatonta keskiluokkaistumista ei voi tapahtua. 

Sen sijaan keskiluokkaistuminen on mahdollista ilman sellun räjähdysmäistä kysynnän kasvua. Vessapaperin voi korvata suihkuttavilla ja kuivaavilla wc-istuimilla tai ihan vain pidee-suihkulla – suuressa osassa maailmaa sitä ei edes tarvitse korvata koska sitä ei ole koskaan otettu käyttöön. Pakkauskartonkien kasvua on mahdollista korvata Repack-tyyppisen kuljetuksen kehittämisellä ja ylipakkaamisen lopettamisella. Esimerkiksi talouspaperia taas ei tarvitse korvata yhtään millään. Kaikki tällainen kehitys kuitenkin vaatii sen, että oikeille teille lähdetään systemaattisesti tilanteessa, jossa sellun saatavuus ymmärretään rajalliseksi. Tulevaisuus ei siis ole laskettavissa kaavalla keskiluokkaistuminen —> lisää sellua. Tulevaisuus on politiikkaa ja luonnon kantokyvyn rajoja. 

”Valtio ei päätä metsien hakkuumääriä.”

Monesti perustellaan, että metsänomistajat ja teollisuus päättävät metsien hakkuumäärän markkinoilla, eikä valtio voi siihen vaikuttaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Verotuksella ja valtion omia metsiä koskevilla linjauksilla valtiolla olisi mahdollisuus vaikuttaa halutessaan puukauppaan, minkä myös Rinne totesi Keskisuomalaisen haastattelussa. Lisäksi esimerkiksi hallitusohjelmassakin oleva selvityskirjaus ilmastovaikutusten lisäämisestä ympäristövaikutusarviointiin olisi valtiolle tehokas ohjauskeino.

Hiilineutraaliustavoite koskee kaikkia Suomen metsiä ja Suomi valtiona on kansainvälisesti vastuussa ilmastotavoitteidensa saavuttamisesta. Valtiolla on siis mahdollisuuksien lisäksi myös vastuu ohjata hakkuumääriä niin, että ne vastaavat yhteisiin tavoitteisiin. Tärkein tällainen tavoite on ilmastonmuutoksen torjunta.

Tarvitsemme hiilinieluja, jotta maailma säilyy elinkelpoisena. Mistään vähemmästä ei ilmastoasioissa ole kyse. Kemin sellutehdas olisi mittaluokaltaan valtava harha-askel, jota meillä ei ole varaa ottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.