Kesäextra: olemme perillä

Pääsimme eilen perille tasan 11 tunnin matkapäivän jälkeen, kun vanhempani tulivat hakemaan meidät Anconan asemalta. Aika puristus, mutta olisi tuntunut hölmöltä jäädä parin tunnin matka-ajan päähän Bolognaan, mitä ensin mietin. Jaksoin hyvin sen tiedon voimalla, että loppu häämöttää. En tiedä millä voimalla Pius jaksoi, mutta oli niin reipas loppuun asti, että äidille tuli tippa linssiin. Miten hieno reissukaveri.

Tämä pullo oli kestosuosikki.

Reitti Münchenistä Bolognaan oli kaunis Baijerin ja Tirolin vuoristomaisemissa. Laaksoja, rotkoja, lumihuippuja ja viiniköynnöspeltoja. Rata kulki Itävallan läpi, eli sielläkin tuli nyt käytyä. Matka oli lähes seitsentuntinen, sillä pysähdyimme lukuisilla asemilla. Paikkavarausta oli myös noudatettava ja vaunut laitettiin erilliseen matkatavaraosastoon säilöön. Pius kuitenkin viihtyi pääasiassa varsin hyvin. Kävimme syömässä ja kahvilla tyylikkäässä valkoisten pöytäliinojen ravintolavaunussa, jossa oli edulliset hinnat, hyvät vegevaihtoehdot ja ystävällinen palvelu. Istumapaikallamme saimme heikkoina hetkinä apua erittäin ystävällisistä kanssamatkustajista. Veronan oopperajuhlille matkalla ollut venäläisturisti soitti Piukselle taikahuilua ja näytti hauskoja kissavideoita.

Loppumatka taittui paikallisjunalla. Vaunuja ei saanut mihinkään – alkuruuhkan seisoin niiden vierellä junan eteisessä ja loppumatkaksi istuimme niin, että vahdin niitä sivusilmällä. Ilmastointi paahtoi täysillä, mutta ulkolämpötilan pysyessä illallakin yli 30-asteessa tuli junan sisälläkin kuuma. Viilentelin poikaa puhaltamalla milloin minnekin. Siitä tuli hauska leikkikin joksikin aikaa.

Tuntui ihanalta päästä perille. Vanhemmat tulivat laiturille saakka vastaan, meitä oli odotettu. Me teimme sen, reilasimme halki Euroopan! Nukahdimme illalla molemmat hyvin, mutta sellaista ”nyt se on vihdoin ohi” -väsymystä ei tullut. Matka oli pitkä, mutta se sujui hyvin. Jos ”perillä” olisi ollut kauempana, olisimme päässeet sinnekin. Pius selvästi tottui reissaamiseen viidessä päivässä ja itse huomasin saavuttaneeni poikkeuksellisen rauhantunteen. Matkustaessa tekemistä on rajallisesti ja erityisesti netti toimii huonosti. Aiemmilla reissuilla se on saanut minut ja mieheni pelaamaan tunnista toiseen ”arvaa kuka” -peliä, lukemaan kirjoja (Siperian-junassa sain jopa luettua pakollisen ruotsinkielisen kurssikirjan joka oli odottanut vuoden päivät aikaansa) ja lyömään korttia niin kauan, että ajatustyötä ei enää vaadita. Tällä matkalla taas ajanvietettä oli leikkiminen, pomppiminen, jutteleminen ja syöminen. Sain keskittyä niihin täysillä ilman, että koko ajan olisi jokin ”oikea homma” odottamassa.

Väitän, että tällainen tylsistyminen on avain zen-tilaan, hyvään lomamoodiin. Matkustaminen on sinänsä varsin yksinkertaista hommaa. Varmistetaan, että noustiin oikeaan junaan ja sitten vain istutaan ja viihdytään kaikessa rauhassa.

Niille, joille olen kertonut tästä reissusta ja blogista, olen luvannut olla rehellinen. Jos reissaaminen vauvan kanssa ei toimisi, sanoisin sen suoraan. Niin ei kuitenkaan tarvitse sanoa. Olen aivan hyvillä mielin lähdössä myös takaisinpäin vajaan kuukauden kuluttua. Perilläolo on kuitenkin tärkeä osa tätä reissua. Sitä, että vain lähtisin reilikortilla kiertämään, en luultavasti vauvan kanssa tekisi. Olisiko tilanne eri, jos saisimme aikuisen ystävän mukaan reissuun? Ehkä.

Meidänhän piti alunperin lähteä perheenä niin, että mieheni olisi tullut samaa matkaa. Töiden takia hän kuitenkin pääsi lähtemään vasta torstaina. Ikävä kuitenkin jo on, ja yksin matkatessaan hän voi kiitää perille pikavauhtia – käymme hakemassa hänet samaiselta asemalta jo tänä iltana! Kova suoritus sisältää kaksi yöbussia Baltian ja Puolaan halki, mutta maksoi kuulemma kokonaisuudessaan vain 150€. Maata pitkin pääsee siis tarvittaessa matkustamaan sekä nopeasti että edullisesti niin halutessaan.

Vaihtoehdot lentämiselle ovat siis moninaiset – ja vauvan kanssa junalla lähteminen on niistä yksi! Jos päätät lähteä matkaan, niin vastaan mielelläni myöhemminkin kysymyksiin. Voin myös antaa kapeiden lelujen matkasarjan kiertoon jollekin halukkaalle.

On siis aika päättää kesäextra – Katastblogi palaa poliittisten aiheiden pariin, kun palaamme Suomeen. Kiitos, kun seurasitte matkaamme!

2 Replies to “Kesäextra: olemme perillä”

  1. Ihana kuulla, että kaikki meni noin hyvin ja kiva oli seurata matkaanne tätä kautta! Nauttikaa Italiasta ja turvallista paluumatkaa myös :))

  2. Olipa hauskaa seurata matkaanne täällä ja ihana kuulla että kaikki meni noin hyvin! Nauttikaa Italiasta ja turvallista kotiintulomatkaa myös! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.