Kohtuus vaarassa

Perheemme osallistui viime viikonloppuna Kohtuus vaarassa -seminaariin. Tilaisuus juhlisti kohtuusliikkeen kymmenvuotista historiaa. Seminaari teki ehdottoman osallistujaennätyksen, sillä vähintään 120 ihmistä oli saapunut Kolin vaaramaisemiin. Kaikille halukkaille luvattiin tehdä tilaa ja mielestäni väkimäärä tästä edelleen kasvoi lauantai-iltana. Tämä kertoo siitä, että kohtuuden ajatuksella on nyt uudenlainen momentum: teoreettisen pohjan lisäksi yhä useamman arkijärkeenkin osuu, että kaiken mahdollisen jatkuva kasvu rajallisella maapallolla ei ole loogista. 

Paikalla oli kuitenkin myös paljon niitä, jotka ovat olleet mukana alusta lähtien. He ovat ihmisiä, jotka ovat jo aikaa sitten tehneet kaiken mahdollisen ympäristön eteen. Monet ovat muuttaneet maalle ja kasvattaneet omaa ruokaansa, tuottaneet omaa energiaansa ja hylänneet turhan kuluttamisen. He ovat heränneet tilanteen vakavuuteen kauan ennen suurta yleisöä ja ansaitsevat ymmärryksestään kunnioitusta. Valitettavasti monen heistä osa on kuitenkin ollut ahdistus. Miksi maailma on vain menossa syvemmälle suohon vaikka pitkään on tiedetty, mitä pitää tehdä?

Tilaisuuden teemana olikin terve luonto, terve mieli. Kohtuutaloutta käsitelleiden tutkijapuheenvuorojen lisäksi lavalle pääsi myös useita filosofeja pohtimaan nykyaikaamme ekologisen ihmisen näkökulmasta. Minkälaisen sisällön luontoa ja kanssaihmisten elinmahdollisuuksia kunnioittava elämä voi tarjota kulutuskulttuurin kyllästämille ja kyllästyttämille ihmisille? Mikä todella tekee ihmisen onnelliseksi? Miten voisimme irrottautua siitä hybriksestä joka fossiilimaailmaa kaikessa överiydessään vaivaa? Professori Arto O. Salonen puhui vahvasti: vuosikymmeniä olemme keskittyneet luomaan elämäntarinaamme kulisseja mutta monesta tuntuu, että sisältö on ontto. Ympäristöongelmien ratkaisemisen vaatima yhteen puhaltaminen voisi olla juuri se tarinan juoni, jota olemme pitkään kaivanneet.

Elämme kummallisia aikoja. Niin paljon maailmaa menee koko ajan rikki, että se tekee asian ymmärtävän surulliseksi. Toisaalta Saloseen viitaten, on vaikea kuvitella merkityksellisempää elämää kuin tehdä työtä kaikkien parhaan puolesta yhdessä muiden kanssa. Ilo ja suru eivät sulje toisiaan pois. Elämme ihmeellistä elämää.

Olen viime aikoina tavannut kaikissa yhteyksissä ympäristökriisistä huolestuneita ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän – ja mikä tärkeintä, tehdä yhdessä. Kohtuusliike ottaa ilolla vastaan kestävästä taloudesta kiinnostuneet kansalaiset. Tervetuloa mukaan.

One Reply to “Kohtuus vaarassa”

  1. Yhteys oli teema, joka korostui tällä kertaa enemmän kuin ehkä missään aiemmassa Kohtuus Vaarassa -seminaarissa. Se tuntui tärkeältä ja mukavalta. Yhteys auttaa ahdistukseenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.