Kulutuksesta kieltäytyminen on luonnon suuri voitto

Zero waste -syyskuu on alkanut. Kuun ideana on haastaa osallistujat vähentämään elämisestään syntyvän jätteen määrää ja pohtimaan samalla järjestävän yhdistyksen perimmäistä sanomaa: kuinka luomme elämäntavan, josta jätettä ei enää synny? Zero waste -ajattelu perustuu viiden k:n muistisääntöön. Kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi. Tämän viikon teemana on kieltäytyminen.

Kieltäytyminen viittaa siihen, että jätetään jotakin kokonaan hankkimatta, jolloin jätettäkään ei missään vaiheessa synny. Mielestäni on arvokasta, että zero waste -ajattelu nostaa kulutuksen vähentämisen kärkeen, ensisijaiseksi keinoksi välttää jätteen syntymistä. Kieltäytyminen on luonnon suuri voitto. Jätteettömyyden lisäksi kieltäytyessä ei synny päästöjä, maa-alaa ei tarvitse käyttää eikä luonnonresursseja tarvitse kuluttaa. Kieltäytyminen on ekotekojen ylivoimaisia ykkösiä.

Kieltäytymisestä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen vegaanius ja lentolakko. Mutta kieltäytymistä on myös jokainen kerta, kun jättää oikeastaan minkä tahansa tavaran hankkimatta. Ei ostakaan uutta vaatetta vaikka se kuinka alennusrekissä houkuttelee. Jättää limsapullon kauppaan ja juo kotona kraanavettä. Malttaa selata Torin läpi ja ostaa käytetyn sen sijaan, että vain astuisi sisään Prismaan.

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi viime kuussa galluptutkimuksen, jossa suomalaisilta kysyttiin, millaisia tekoja nämä olisivat valmiit tekemään ilmaston hyväksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti olevansa valmis karsimaan kulutustaan. Tämä osoittaa ymmärrystä ekologisen kriisimme syistä ja ratkaisuista. Suomalaiset ovat tajunneet, että emme voi jatkaa nykyisellä tahdillamme luonnonvarojen kulutusta. Suuri osa ihmisistä on valmis kieltäytymään jostakin ylimääräisestä yhteiseksi hyväksi. Tämä on erittäin positiivista.

Tässä vaiheessa suurin kysymys kuitenkin kuuluu, onko valtio valmis osoittamaan samaa ymmärrystä? Kulutuksen vähentäminen onnistuu omaehtoisesti, kuten Zero waste -syyskuu osoittaa. Jotta kuitenkin saamme kaikki tarpeeksi tehokkaasti mukaan, tarvitsemme valtion ohjausta ja kannusteita. Liian usein kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei valtiolla ole tähän tarvittavaa tahtoa. Niin laajasti talouskasvusta puhutaan itsetarkoituksellisena tavoitteena, kaiken hyvän synonyyminä. Kulutuksen väheneminen vain sopii huonosti yhteen kasvun pakon kanssa, sillä se on kehityskulkuna hyvin päinvastainen. Ei kaikilta osin, mutta yleislinjaltaan, sillä sen sanoma on vähemmän — ei enemmän.

Viisasta politiikkaa olisi nyt ottaa kulutuksen vähentäminen sellaisena kuin se on: yhtenä tehokkaimmista tavoista pienentää kaikkea ihmisen luontoon kohdistuvaa rasitusta. Valtion on syytä varautua turvaamaan kansalaistensa hyvinvointi kasvuttakin näinä kriittisinä aikoina, jolloin säästeliäisyydestä ja vähemmällä pärjäämisestä on jälleen tullut hyveitä.

One Reply to “Kulutuksesta kieltäytyminen on luonnon suuri voitto”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.