Lastipyörällä voi korvata autoa

Ostin sähköavusteisen lastipyörän puoli vuotta sitten ja sille on kertynyt nyt yli tuhat ajokilometriä. On siis hyvä hetki käyttäjäarviolle.

Mietin lastipyörän hankintaa siitä lähtien, kun kolme vuotta sitten JYYn ympäristövastaavana testasin eri merkkejä Japan lastipyörälainaamossa. Päädyimme hankkimaan ylioppilaskunnalle Urban Arrow -merkkisen pyörän, jollainen omanikin nyt on. Ajatuksena oli, että opiskelijat voisivat lainata pyörää esimerkiksi retkille, pidemmille kauppareissuille tai vaikka nettikaupasta ostettujen pienempien huonekalujen muuttoon. Jyväskylässä on siis edelleen erinomaiset mahdollisuudet lainata ja testata lastipyöriä, kun opiskelijoiden käytössä on oma pyörä ja Japa vuokraa pyöriään ilmaiseksi kaikille kaupunkilaisille.

Alkuvuodesta asia tuli myös itselle ajankohtaiseksi, kun aloimme heittää lasta hoitoon työmatkalla, mihin julkisilla olisi kulunut yli puoli tuntia ylimääräistä aikaa. Yhteensä kuuden kilometrin matkan hoitoon ja juna-asemalle taittaa kuitenkin sähköpyörällä nopeasti. Kun kerroin hankinnasta, reipas työkaverini oli sitä mieltä, että eikö tavallinen pyörä ajaisi saman asian. Näin tietysti onkin. Sähköpyörän etu kuitenkin on, että sillä pääsee tehokkaasti ilman urheilusuorituksen tuntua. Sähköavustus tukee vauhtia Suomen lain mukaan 25 km/h saakka ja keskinopeus on minulla ollut noin 20 km/h. Ajaminen on vaivatonta, vaikka kyydissä on kymmeniäkin kiloja kantamusta.

Lastipyörän etu taas on, että siihen mahtuu tavaraa. Kyytiin saa lapsen ja useamman kauppakassin tuosta vain ja asettelemalla lapsen lisäksi esimerkiksi matkalaukun, pienen kylpyammeen, kukkakasvin, pari tennismailaa ja kastikekattilan (todellinen tilanne.) Ellei matkustajaa ole kyydissä, saa painaviakin pahvilaatikoita hyvin pinottua päällekäin ja lastattua koko lastiosan niin täyteen kuin haluaa, sillä painoraja pyörässä on 200 kg. Myös aikuinen mahtuu kiinni turvavöihin ja pienikokoisia aikuisia on matkustanut yksivuotiaan vieressä penkillä istuen, eli pyörällä voi myös kuskata vieraita, mikä on ollut melkoisen hauskaa puuhaa.

Uimasta tulossa.

Pyörä ostettiin nimenomaan auton korvaajaksi ja siinä se on toiminut ihan hyvin. Innostus on säilynyt ja olemme todella menneet pyörällä arkemme matkoja, sillä tuntuu ihanalta nauttia vauhdista ja tietää, että ilmastovaikutuksia ei käytännössä ole. Pyörällä on mukava ja kevyt ajaa eikä se ole alle 10 kilometrin taajamanopeuksien matkalla olennaisesti autoa hitaampi. Akku on maitopurkin kokoinen ja se ladataan sisällä. Täydellä avustuksella ja täydellä akulla arvioisin pääsevän noin 30 kilometriä. 50-kilometrin lenkillä taas etenin leppoisampaa tahtia pienemmällä avustuksella, jotta akku kestää loppuun saakka ja laitoin täydet tehot vain ylämäkiä varten. Lumettoman talven takia en voi antaa kunnollista talvikuvausta, mutta suunnitelmissa kyllä on hankkia pyörään talvirenkaat.

Sähköpyörälle suositellaan ensihuoltoa 500 kilometrin jälkeen. Löysin sähköpyöriä korjaavan liikkeen vasta Kehä 1:n paikkeilta ja vein pyörän sinne peräkärryssä. Se turhautti, kun tuntui, että ilmastohyötyä valuu tuolla matkalla kymmeniä kilometrejä hukkaan. Huollon yhteydessä kuitenkin selvisi, että kyse on ilmeisesti lähinnä brändäyksestä, sillä jos jokin sähköjärjestelmissä on rikki niin pyörähuolto ei sitä kuitenkaan korjaa vaan pyytää tähän apua valmistajalta. Jatkossa siis ajan pyörän ihan tavalliseen huoltoon Kirkkonummelle.

Hankin lisäosana pyörään myös katoksen, jotta lapsi ja tavarat ovat suojassa sateelta ja tuulelta. Todistetusti lapsi on nukkunut sen sisällä sellaisella matkalla, jolla piiskaava räntäsade yllätti meidät, eli katos toimii. Toinen puoli kuitenkin on, että sateessa usein myös tuulee, ja silloin katos muodostuu purjeeksi ja heittää puuskan osuessa pyörää merkittävästikin sivusuunnassa. Varsinkin maantien reunaa ajaessa tämä on oikeasti vaarallista ja siitä syystä en varauksetta suosittele katosta, sillä kesken matkaa sitä ei voi ottaa myöskään pois käytöstä.

Autolla ajetaan Suomessa hämmästyttävän lyhyitä matkoja: yli 40 % matkoista oli alle viiden kilometrin mittaisia vuonna 2016. Juuri tällaiseen pyörä on oiva vastaus ja olenkin erittäin iloinen että elämme parhaillaan pyöräilybuumia. Sähköpyörällä pääsee esimerkiksi noin kilometrin lähikauppareissun nopeammin kuin varmasti millään muulla konstilla, kun voi kirjaimellisesti ajaa ovelta ovelle. Pyörä pelaa myös yhteen julkisen liikenteen kanssa, kun sen vakuuttaa hyvin. Maksan täydestä vakuutuksesta tällä hetkellä alle kaksi euroa kuussa.

Pyöräilin aiemminkin paljon kaupunkimatkoja peruspyörällä, se oli Jyväskylässä tapana sekä myös käytännöllistä ja hauskaa. Nyt kun matkat ovat hiukan pidentyneet ja kyytiläinen saatava mukaan, on lastipyörä ollut valinta, jota voin suositella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.