Miksi VTT:n ja SYKE:n selvitys ei todistanut, että talous voi kasvaa päästöjen vähetessä

Nykyisessä talousjärjestelmässämme jatkuva kasvu nähdään kestävän valtiontalouden perusedellytyksenä. Kuitenkin eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet 1,5 -asteen päästövähennyspolkuun. Helmikuussa julkaistiin laaja selvitys Suomen päästövähennyspoluista. VTT:n ja SYKE:n selvityksessä katsottiin, että kasvun ja päästövähennysten tavoitteet ovat yhteensovitettavissa: Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden jo ennen vuotta 2040 siten, että tällä on myönteinen vaikutus bruttokansantuotteeseen.

Tutkimus sai runsaasti huomiota mediassa ja eduskuntavaalien alla tuntui antavan vallitsevalle talousajattelulle oikeutuksen samaan aikaan, kun sen vastainen diskurssi on alkanut nostaa päätään: esimerkiksi Kohtuusliike-verkosto sai 170 kansanedustajaehdokasta sitoutumaan vaalitavoitteisiinsa, joihin kuului kulutuksen ja tuotannon asettaminen kohtuulliselle tasolle. Tämä jäi häiritsemään minua ja päätin tutustua tutkimukseen tarkemmin. Tämä kritiikki valmistui nyt ja oli samalla yhteiskuntapolitiikan kurssini loppuessee.

Kasvun ja ilmastotoimien yhteensovittaminen sisältää nimittäin ongelmia, joita SYKE:n ja VTT:n selvityksessä tuodaan esiin. Selvitys perustui vanhentuneille päästövähennystavoitteille ja sisältää riskejä hiilen talteenottotekniikan suhteen. Bioenergian laskentatapojen ei nähdä selvityksessä vastaavan sen todellisia päästöjä, minkä on katsottu auttavan päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa – ilmaston kannalta ongelma ei kuitenkaan todellisuudessa tällöin poistu. Selvityksessä on todettu, että resurssien käyttö jatkuu kesätämättömällä tasolla myös selvitykseen luoduissa vähäpästöskenaarioissa. Vakavimpana ongelmana, joka selvityksestä ei käy ilmi, on kuitenkin se, että ilmastopäästöt lasketaan vain siltä osin, kuin ne syntyvät Suomessa. Tällöin merkittävä osa erityisesti yksityisen kulutuksen päästöistä jää huomiotta. Kun kasvun lisäksi katsotaan selvityksessä lisäävän yksityistä ostovoimaa, on ongelma merkittävä.

Arvioin tässä tarkemmin tutkimusta näiden kriittisten huomioiden pohjalta.

Tarkasteltava selvitys:

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO) -selvityksen toteuttivat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Suomen ympäristökeskus SYKE 12 tutkijan voimin. Siinä oli tarkoitus selvittää, kuinka Suomi voisi vähentää päästöjään 85 – 90 % vuoden 1990 -tasoon verrattuna vuoteen 2050 mennessä. Samalla selvitettiin, että jos nielujen vaikutus otetaan mukaan, milloin Suomi voisi saavuttaa hiilineutraaliuden. Selvityksessä luotiin viisi  skenaariota päästövähennystavoitteiden toteuttamiseen, jotka perustuivat sekä laskennallisiin että laadullisiin arvoihin. Johtopäätöksissä todetaan, että Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden jo ennen vuotta 2040 niin, että talous samalla kasvaa.

1. kritiikki: vanhentuneet lähtökohdat eivät johda 1,5 -asteen maailmaan

Tutkimuksen alustuksessa kerrotaan suoraan, että tutkimus on tehty tavoitteenasettelulla, joka oli määritelty ennen IPCC:n 1,5 -asteen raportin julkistamista lokakuussa – näin ollen tutkimuksessa esitetyt polut eivät ole tarpeeksi kunnianhimoisia 1,5 -asteen tavoitteen saavuttamiseksi. Tutkijat huomauttavat, että tämä vaikuttaa 2030 – 2040 päästövähennysten kunnianhimoisuuteen ja mahdollisesti myös lopullisen tavoitteenasettelun kunnianhimoisuuteen, joka on tutkimuksessa ollut EU:n 80 – 95 % päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tutkimuksen tavoitteenasettelut vastaavat tutkijoiden arvion mukaan pikemminkin 2 -asteen tavoitetta. (s. 133)

2. kritiikki: bioenergian määrä lisääntyy merkittävästi ja tähän liittyvät hiilinielujen laskennan ja hiilen talteenottomenetelmien ongelmat

Selvityksen lopussa esitellyissä riskeissä bioenergian rooli nousee vahvasti esiin. Selvityksessä tunnistetaan bioenergian ongelmallisuus sen todellisten päästöjen ja hiilen talteenoton osalta.

Selvityksessä huomioidaan, että bioenergia on päästötöntä ainoastaan laskennallisesti. Laskentatavat voivat kuitenkin muuttua ja tämä nähdään selvityksessä erityisenä riskinä, sillä kaikissa selvityksen luomissa skenaarioissa metsien käyttö kasvaa merkittävästi ja samoin sen poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt, ellei päästöjä oteta talteen CCS -teknologialla. Selvityksessä todetaan:

”Toistaiseksi voimassa olevien päästöjen laskenta- ja raportointisääntöjen puitteissa biomassan polton CO2-päästöjä ei huomioida energiasektorilla, vaan biomassan hiilitaseet lasketaan ja raportoidaan varastonmuutoksina maankäyttösektorilla – – Jos biomassan CO2-päästöt laskettaisiin, kuten ne todellisuudessa tapahtuvat, muodostuisi energiantuotannon ja -kulutuksen dekarbonisoinnista haastavampaa.” (s. 108)

Kun selvityksessä jätetään hetkeksi bioenergian laskennallisuus sivuun, todetaan metsien käyttämisen energiana olevan ilmastolle erittäin haitallista: ”  – – nielun pienentyminen voi aiheuttaa tuotettua energiayksikköä kohden vuosikymmenten ajan jopa selvästi suuremman kasvihuonekaasuvaikutuksen kuin kivihiilen tai öljyn energiakäyttö.” (s. 108)

CCS teknologiakaan ei ole millään muotoa ongelmaton ratkaisu ja tämä selvityksessä tunnustetaan. Teknologian avulla on tarkoitus poistaa hiilidioksidia suoraan poltosta syntyvästä kaasusta. Teknologia vaatii kuitenkin toimiakseen runsaasti energiaa – 15 – 30 %  teknologiaan liitettävien voimalaitosten polttoainetarpeesta. Näin ollen hiilidioksidin talteenototekniikka lisää biomassan käyttöä ja siten sen korjuuseen liittyviä päästöjä sekä samalla pienentää hiilinieluja. (s. 107) Lisäksi selvityksessä todetaan riskiksi, että CCS -teknologia on vielä asteella, jossa sen kaupallistettavuudesta ei ole varmuutta, eikä myöskään talteenotetun hiilidioksidin varastoinnin toteuttamisesta. (s. 124)

3. kritiikki: kasvuoletuksista johtuvaa kulutuksen lisääntymistä ja sen aiheuttamia päästövaikutuksia muualla kuin Suomessa ei ole otettu huomioon

Selvityksessä on luotu kansantalousskenaarioita, joiden avulla arvioidaan eri päästövähennyspolkujen vaikutusta Suomen kansantalouteen FINAGE -mallin avulla. Skenaariot eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia, sillä ne perustuvat oletuksiin niin teknologian, tuotannon kuin politiikkatoimienkin suhteen, eli erot niissä eivät siis ainoastaan pohjaa erilaisiin mahdollisiin poliittisiin ratkaisuihin.

Kaikissa viidessä erilaisessa skenaariossa oletetaan talouden kasvavan. Esimerkiksi WEM -skenaariossa kansantuotteen katsotaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä vuodesta 2017. WEM -skenaario perustuu oletukselle siitä, että EU saavuttaa nykyiset päästövähennystavoitteensa ja talous elpyy nykyisellä pohjalla niin, että sekä alkutuotanto, teollisuus, rakentaminen, palvelualat ja kotitalouksien kulutus kasvavat. (s. 77) Muissa skenaarioissa kasvu on vielä tätäkin merkittävämpää. (s. 82)

Selvityksessä sanotaan, että päästöjen vähentäminen edellyttää niiden hinnoittelua myös verotuksen avulla. Sen mukaan on selvää, että tämä heikentää merkittävästi kotitalouksien ostovoimaa, ellei vaikutusta kompensoida tulonsiirroilla. (s. 76) Esimerkiksi jatkuva kasvu -skenaariossa oletetaan, että ”Verotuksen painopiste siirtyy kulutuksen verottamista kohti muita skenaarioita selvemmin. Talouden ripeä kasvu mahdollistaa kuitenkin kotitalouksien kulutuksen kasvun.” (s. 77) Skenaarioita vertailtaessa todetaan myös, nimenomaan kotitalouksien kulutukseen viitaten, että ”On ehkä syytä korostaa, että taloudellinen hyvinvointi kasvaa, vaikka yhteiskunta muuttuu vähäpäästöiseksi.” (s. 82)

Tällainen lopputulos asettaa hyvin perimmäisen kysymyksen: mitä tarkoitetaan kulutuksella? Sanana kulutus ehkä viittaa siihen, että rahaa kuluu. Tämä ei ole sinänsä sama asia kuin luonnonvarojen kulutus. Käytännössä kysymys kuitenkin on samasta asiasta. Tutkimuksissa on vertailtu bruttokansantuotteen nousua ja sen vaikutusta kansakunnan hiilijalanjälkeen ja todettu, että nämä kulkevat käsi kädessä: tämä indikoi, että talouskasvu on avaintekijä globaalien ympäristöongelmien taustalla.

Hiilijalanjälki onkin juuri se tekijä, jota VTT:n ja SYKE:n selvityksessä ei ole huomioitu. Selvityksessä on määritelty hiilineutraalius vain globaalilla tasolla, (s. 21) vaikka olennaista olisi ollut määrittää se nimenomaan kansallisella tasolla josta olisi käynyt suoraan ilmi, että kansalaisten hiilijalanjälkeä ei ole huomioitu. Yhteenvedossa päästöpolkujen määrittelystä on otettu mukaan kansalaisia koskien arvot ja käyttäytyminen, asuminen ja liikkuminen. Arvot ja käyttäytyminen viittaisi kategoriana siihen, että kulutusta olisi otettu laajemminkin arvioon mukaan. Tarkastelumenetelmästä kerrottaessa kuitenkin todetaan, että laskennalliseen tarkasteluun on rajattu mukaan Suomen kasvihuonekaasujen päästölähteet ja lisäksi on karkeasti arvioitu maankäytön päästöjä ja nieluja. (s. 46)

Ei ole poikkeuksellista jättää päästövähennyksistä kulutuksen päästöjä huomiotta, sillä päästövähennystavoitteet perustuvat yleisesti ottaen maan rajojen sisäpuolella tapahtuvaan päästöjen vähentämiseen. Tästä huolimatta kysymys on erittäin merkittävästä asiasta. Mikäli yksityisen kulutuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä ei lasketa osaksi valtion päästöjä, ei päästövähennystavoitteilla välttämättä päästä päästöjen alenemiseen vaan niiden siirtämiseen.

Kysymystä voi tarkastella myös seuraavaa kautta: jos halutaan kotitalouksien kuluttavan merkittävästi vähemmän tiettyihin, saastuttaviin asioihin, mitä kotitaloudet sitten saavat tulonsiirroilla ylläpidetyllä ostovoimallaan hankkia? Mikä on se ekologisesti kestävä kulutuskohde, joka korvaa nykyiset saastuttavat menoerät? On kuitenkin niin, että kaikki toiminta tuottaa jonkin verran päästöjä. Jos ostovoimaa halutaan ylläpitää ja talouden oletetaan kasvavan, niin todennäköisintä mielestäni on, että kasvu syö päästövähennykset – ei välttämättä Suomessa vaan siellä, minne kotitalouksien kasvava ostovoima suuntautuu. 

4. kritiikki: materiaalivirtojen käytölle ei anneta painoarvoa 

BIOS -tutkimusyksikkö on tehnyt arviota siitä, kuinka paljon rahamääräistä arvonlisäystä tuotetulla materiaalimäärällä tulisi saavuttaa, jotta materiaalivirtojen ja talouskasvun irtikytkentä olisi mahdollista. Tuloksena on, että tällainen historiallista näyttöä vailla oleva arvonlisäyksen määrä ei vaikuta mahdolliselta ja tutkijoiden mukaan todistustaakka onkin sellaisilla näkemyksillä, joiden mukaan talouskasvua tulee edistää. Tutkimusyksikkö on nimenomaisesti valinnut resurssien käytön tutkimuksensa aiheeksi siksi, että se on irtikytkennän kannalta kaikkein haastavin. Tästä syystä ilmastopäästöjen ja talouskasvun välisen yhtälön tutkiminen ei ole riittävää. Talous on saatava luonnon kanssa tasapainoon kaikilla eri mittareilla päästöistä resursseihin ja luonnon monimuotoisuuteen, jotta saavutamme kestävyyden, jolla maailman 10 miljardia kansalaista voivat elää täällä vuonna 2050. Mikään vähempi ei riitä. 

Onkin hyvä, että Syken ja VTT:n selvityksessä resurssien käyttö on otettu huomioon, sillä selvitys sisältää skenaarioiden ympäristövaikutusten arvioinnin. Tulos ei kuitenkaan ole positiivinen, sillä selvitykessä todetaan resurssien käytön lisääntyvän:

”Ehtyvien luonnonvarojen käyttö jatkuu vähäpäästöskenaarioissa. Säästö-skenaariossa raskaan teollisuuden (teräs, sellu, pakkaus, sementti) volyymien kasvu lisää ehtyvien luonnonvarojen käyttöä. Infrastruktuurin rakentaminen ja käytössä olevan teknologian, kuten autokannan, nopea uusiminen päästövähennysten toteuttamiseksi, etenkin Jatkuvan kasvun skenaariossa, lisää koneiden ja elektroniikan tuotantoa, mikä myös nopeuttaa mineraalivarantojen köyhtymistä. Uudis- ja korjausrakentaminen on korkeimmillaan Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa. Massa- ja paperiteollisuuden volyymit ovat suurimpia Pysähdys- ja Säästö- skenaarioissa.” (s. 113)

Yhteenveto: 

Selvityksen ensisijainen tarkoitus oli selvittää Suomen ilmastopäästöjen kehitystä ja Suomelle sopivaa päästövähennystavoitetta. Taloudellisten mallinnusten avulla saatiin tulokseksi, että talouden kasvun jatkumiselle ei ole estettä ja tämä nostettiin keskeisenä tuloksena esiin selvityksen tiivistelmässä. Tämä puoli oli myös merkittävässä roolissa selvityksen uutisoinnissa.

Kuitenkin monet selvityksessä esiintuodut tiedot ovat tälle näkemykselle vastaisia. Erityisesti kasvun johtaminen uusiutumattomien luonnonvarojen lisääntyvään käyttöön on niin merkittävä asia, että se itsessään olisi tullut tuoda esiin kasvua vastaan puhuvana seikkana. Lisäksi se, että bioenergian osalta riski nähdään nimenomaisesti sen laskentatapojen muutoksissa on erittäin ongelmallista. Selvityksessä on siis tältä osin laskettu, kuinka Suomi saavuttaa päästövähennystavoitteet, ei kuinka se todellisuudessa vähentää päästöjä. Tätä ilmentää myös se, että kuluttajien kasvavan ostovoiman takia ulkomailla syntyviä päästöjä ei ole huomioitu. Nämä seikat huomioon ottaen selvityksen kasvumyönteisyys ja kasvumyönteinen julkituonti ei ole mielestäni perusteltua, vaan kasvu näyttäytyy päinvastoin ilmaston ja ympäristön kannalta ongelmallisena oletuksena.

2 Replies to “Miksi VTT:n ja SYKE:n selvitys ei todistanut, että talous voi kasvaa päästöjen vähetessä”

  1. Hyvin pohdittua kritiikkiä! Talouskasvun ja ilmaston suhde on varmasti monelle vaikea aihe, ainakin itsellä se herättää ristiriitaisia ajatuksia. Olisi mielenkiintoista kuulla jos saat vastineita esittämääsi kritiikkiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.