Puurakentaminen on valopilkku, josta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä

Olin viime viikolla kuuntelemassa Suomen luonnonsuojeluliiton tilaisuudessa asiaa metsien hiilinieluista. Olen jo aiemmin käsitellyt sitä, kuinka tärkeä aihe on kysymyksessä – ilman nieluja emme tästä selviä. Mutta eikö kuitenkin tärkeintä ole korvata fossiilisia? Suojeluasiantuntija Otto Bruun kertoi, että aina ei edes näin. Esimerkiksi biopolttoaineiden kohdalla fossiilisten korvaaminen ei välttämättä kannata: kun niiden heikomman hyötysuhteen päälle lasketaan se, että ne eivät enää ole metsässä hiilinieluina, niin ilmastolle olisikin parempi käyttää fossiilisia. 

Tämä ristiriitaisen kuuloinen tieto kertoo kaksi asiaa. Ensinnäkin se kertoo, kuinka pahasti olemme myöhässä. Olisimmeko vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten voineet korvata öljypohjaisia tuotteita biotuotteilla kaikessa rauhassa, kun nielujen tarpeesta ei olisi vielä ollut näin kauhea hätä? Varmasti monia mahdollisuuksia järkeviin, asteittain eteneviin systeemisiin muutoksiin on hukattu, kun ei ole toimittu ajoissa.

Toinen asia on, että puukysymyksiin on keskityttävä tarkoin, jotta saamme nielut parhain mahdollisin keinoin käyttöön. Lähtökohta on kuitenkin selvä. Metsässä, jota ei hakata, hiilivarasto säilyy ja puiden kasvu toimii vuosittain hiilinieluna. Tästä ei ole järkevää kysymystä, vaikka metsäteollisuuden intressissä onkin koettaa hämmentää asetelmaa. Lisähakkuut eivät ole kestävä ratkaisu.

On kuitenkin valopilkku, josta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä – nimittäin puurakentaminen! Rakennuksessa vanhan puun hiili säilyy tallessa samalla kun sen tilalle metsässä kasvaa uusi. Puurakentamisesta toivotaan Suomelle vientialaa ja se resonoi hyvin myös homekoulukeskustelun kanssa. Kyseessä on siis lähtökohdiltaan kestävä, hyvin Suomelle sopiva bisnes. Alalla on suuri potentiaali esimerkiksi puukerrostalojen rakentamisessa. Valmistustekniikat ovat kehittyneet ja esimerkkitalojakin löytyy jo eri puolilta Suomea. Ilmaston muuttuessa joudumme yhä useammin vaikeiden valintojen ja eturistiriitojen tielle. Tällaisesta konsensuksen lähteestä onkin siis syytä nauttia ja tehdä sen eteen mahdollisimman paljon! 

Valtiolla on jo nyt puurakentamisen strategia, jonka tavoitteena on vauhdittaa alan kasvua.  Strategia sisältää kuitenkin saman ongelman jota olen jo aiemmin blogissani valtion ilmastotoimien osalta kritisoinut: se perustuu pehmeisiin keinoihin ja on vaatimattomasti rahoitettu. 2,5 miljoonan euron budjetilla pyritään ”aktivoimaan sidosryhmiä” ja ”kannustamaan uusia toimijoita.” Tämä on toki hieno ja kannatettava asia, mutta ilmastonmuutoksen kiireellisyys kuitenkin edellyttää myös normeihin perustuvaa asian edistämistä.

Hyvä avaus oli Juha Sipilän twiitissään ehdottama puurakentamisen asettaminen etusijalle julkisissa rakennushankkeissa. Lisäksi kuntien kaavoituksessa tulisi kaavoittaa uusia asuinalueita ekoalueiksi ja puurakentamisen edellyttäminen olisi tässä hyvä keino, kuten kirjoitin tällä viikolla Keskisuomalaisen mielipidepalstalla. Puurakentamiselle soisi myös ohjattavan tarvittaessa valtiontukea, joka olisi summaltaan hiukan enemmän kuin puolikkaan puukoulun rakentamiseen riittävä summa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.