Rohkeutta, Rinne

On jännä olo, kun tuntuu, että vaalilupaukset on petetty jo ennen vaaleja. Katsoin eilisen Ylen Antti Rinteen tentin saadakseni selvää siitä, mikä on SDP:n lihaverokanta. Ja sieltä se nyt selvästi tuli – ei lihaverolle. SDP:n kanta on Rinteen kertomana muuttunut heikompaan niin tässä asiassa kuin alunperin iloitsemassani näkemyksessä hakkuumääristä. Eikä SDP ole yksin – Sipilä kutsui vasta syksyllä kaikki puolueet pyöreän pöydän ääreen sopimaan vahvemmista ilmastotoimista, joilla ”Suomella on mahdollisuus nousta ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvallaksi.” Nyt kuitenkin Helsingin Sanomien kyselyssä Suomen tavoitteiden tiukentamisesta olivat pyöreän pöydän joukosta livenneet keskusta itse ja kristillisdemokraatit, joiden mielestä Suomen nykyistä päästövähennystavoitetta ei ole syytä kiristää. 

En haluaisi epäillä Rinteen rehellisyyttä eilen, kun hän sanoi SDP:n tavoittelevan puolentoista asteen maailmaa. En epäile hänen aitoa huoltaan isoisänä ja kansalaisena, kun hän avasi puheenvuoronsa ilmastoteemalla. Uskon sen sijaan, että hänellä ei ole käsitystä siitä, kuinka merkittävistä toimista todella on kysymys puolentoista asteen politiikassa. Jos puolentoista asteen tavoitetta todella halutaan tavoitella, yhtään keinoa ei ole varaa jättää käyttämättä. Sen sijaan on luultavaa, että kristillisdemokraatit ja keskusta ovat mittakaavasta paremmin perillä ja alkavat siksi pakittaa aiemmin puhutusta ilmastotoimien kirittämisestä. Niin tai näin, tämä on täysin vastuutonta.

Nyt poliitikoilta vaaditaan ensinnäkin perehtyneisyyttä. Heidän on syvällisesti ymmärrettävä, kuinka äärimmäisestä ongelmasta on kysymys. Poliitikkojen on uskallettava pohtia kaikkia mahdollisia kehityskulkuja ja tunnustettava, että pahin mahdollinen skenaario on mahdollinen.

Tämän lisäksi poliitikkojen on oltava poikkeuksellisen rohkeita. Heidän on hahmotettava roolinsa vastuullisina murroksen ajassa, jossa pelissä on enemmän kuin koskaan ja jossa paljon menee uusiksi. Ei ole juuri sellaisia elämän osa-alueita, jotka eivät vaikuttaisi ilmastonmuutokseen eikä ainuttakaan sellaista, johon se ei vaikuttaisi. 

On muistettava, että kansalaiset aivan todella ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluavat toimia. On muistettava lakkoilevien nuorten painava vaatimus tulevaisuudesta. Jotta tarpeelliset, kiireelliset muutokset saadaan tehtyä, olisi lisäksi syytä julistaa seuraavan hallituskauden aluksi ilmastohätätila. Tämä antaisi legitimiteettiä suurille politiikkamuutoksille ja yhteishenkeä kansalle lisääntyvien vaikeuksien keskellä.

Tärkeä kulma on kuitenkin myös, että toistaiseksi meillä täällä on vielä kaikki ihan hyvin. Rauhan ja kylläisyyden keskellä ilmastotoimista on myös mahdollisuus innostua. Antero Vartialla oli mielestäni viisautta, kun hän Ylen jutussa totesi perustamastaan Kompensäätiöstä: ”Töitä on paljon, ja edessä on kallis projekti, jonka seurauksista ei ole varmuutta. Mutta samaan aikaan en ole koskaan iloinnut elämästä yhtä paljon kuin nyt. Olen sitä mieltä, että sosiaalisena eläimenä meihin on leivottu sisään se, että haluamme hyvää muille. Elän nyt ylivoimaisesti elämäni parasta aikaa.”

Siis rohkeutta, Rinne ja kaikki muut. 

Yksi vastaus artikkeliin “Rohkeutta, Rinne”

  1. Hyvin kirjoitettua! Vaikka poliitikkojen lupauksista lipsuminen ärsyttääkin, on hyvä että se tapahtuu nyt jo kun vielä voimme vaikuttaa vaalien tuloksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.