Ilmastoa ei unohdettu kehysriihessä

Edellisessä blogissani totesin, että koronan talousvaikutuksiin on vastattava ekologisen jälleenrakennuksen periaatteiden mukaisesti. Viimeisen kuukauden aikana näkemyksiä ilmaston huomioivan talouspolitiikan puolesta on tullut lämmittävän monipuolisesti eri tahoilta, kuten Ilmasto- ja energiapoliittiselta ministerityöryhmältä, Sitralta, Suomen akatemian tutkijoilta, ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöiltä, puolueiden nuorisojärjestöiltä ja useilta poliitikoilta. Pääministeri Sanna Marin totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ilmastonmuutoksen ongelma ei ole koronan myötä kadonnut minnekään. Tämä kaikki oli lohdullista kuultavaa ennen tämän viikon kehysriihineuvotteluja ja antoi lupausta siitä, että ilmastoa ei unohdeta koronatilanteen keskellä.

Eikä unohdettu. Valitoneuvoston tiedotteessa eiliseltä todetaan, että ”Taloutta elvyttävät toimet ja julkisen talouden kestävyyttä vahvistavat toimenpiteet suunnitellaan ja valitaan niin, että ne tukevat myös hallituksen hiilineutraaliustavoitetta, irtautumista fossiilisista polttoaineista ja siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen hallitusohjelman mukaisesti. Hallitus on sitoutunut toimimaan tavalla, jonka seurauksena Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tämä takaa talouden ja kilpailukyvyn pitkän aikavälin kestävyyden, vähentää riskejä ja luo kestäviä työpaikkoja kaikkialle Suomeen.”

Viesti on selkeä sitoutuminen siihen, että hallitusohjelman ilmastotavoitteet pysyvät voimassa. Toukokuun lisätalousarvioon ja syksyn budjettiriiheen jäi vielä monia käytännön kysymyksiä. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että koronasta toipumisen linjaksi otettiin kehysriihessä ympäristölle myönteinen elvytys.

Käytännössä valtioneuvoston kanslia on asettanut valmisteluryhmän suunnittelemaan nopealla aikataululla strategiaa ulos kriisistä. Tämän ryhmän tueksi on asetettu tiedepaneeli, johon kutsutaan jäseniä myös ilmasto- ja ympäristötiedeiden alalta. Monet asiat siis tarkentuvat vasta myöhemmin, mutta ilmastomyönteisen tavoitteenasettelun lisäksi myös tavoitetta edistämään on valittu osaavia ihmisiä.

Kaikki tämä antaa tunteen, että käsitys ilmastonmuutoksen ongelman olemassaolosta on asettunut yhteiskuntaamme. Sen säilyy asialistalla silloinkin, kun politiikka on kaukana arkipäiväisestä ja ajat ovat poikkeukselliset. Ekologisen kriisin tärkeyttä ja kiireellisyyttä on tietysti syytä pitää edelleen tiukasti esillä, mutta on huojentavaa, että jonkilainen kollektiivinen ymmärrys tilanteesta tuntuu nyt olevan perustettu. Olemme tässäkin ongelmassa yhdessä.

Lisäksi täälläkin esillä ollut omistajapoliittinen periaatepäätös julkistettiin vihdoin eilen ja se sisältää seuraavan linjauksen: ”Valtio-omisteisten yhtiöiden edellytetään ottavan huomioon tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen.” Myös tämän linjaus ilahduttaa ja sen toteutus jää seurantaan.

Kaiken keskellä siis; valoa pääsiäiseenne!

.

Korona osoittaa kykymme priorisoida

Olen nähnyt viime päivinä monia analyyseja, joissa sanan ”korona” tilalle voitaisiin vaihtaa ”ilmasto” järkevästi milloin vain. Esimerkiksi Esa Mäkisen näkökulmakirjoitus torstain Helsingin Sanomissa:

”Hidastaminen vaatii kovempia toimia kuin Suomessa on tähän asti tehty. – – Nyt on aika alkaa toteuttaa kieltoja, peruutuksia, sulkemisia ja rajoituksia – – tämä haittaa omaa elämää ja vähentää mukavuutta mutta on parhaita torjuntakeinoja. – – Olisi järkevämpää toimia aiemmin kuin myöhemmin. – -Jos koronaviruksen leviäminen voitaisiin estää, kovat rajoitustoimet pitäisi aloittaa Suomessa heti.”

Näin Suomessa sitten toimittiinkin ja se todistaa erittäin tärkeän seikan – näin voidaan toimia. Teknistä estettä ei ole. Ihmisten arkeen vahvasti vaikuttaviin toimiin ryhtyminen ei ole mahdotonta. Ainoa mitä vaaditaan, on tahto priorisoida jotakin niin tärkeäksi, että se menee talouskasvun tavoittelun edelle.

Koronan kohdalla niin on tehty hengen ja terveyden vuoksi. Olisiko ilmaston kohdalla kyse mistään vähemmästä?

Toisekseen koronaan reagoiminen osoittaa, kuinka tehokkaasta päästövähennyskeinosta erilaisissa rajoituksissa on kyse. Esimerkiksi lentomatkustaminen on vähentynyt merkittävästi ja Kiinan päästöt ovat laskeneet ennenäkemättömän nopeasti. On täysin järkeenkäypää, että kaikenlaisen aktiivisuuden vähentyessä myös päästöt laskevat. En tarkoita, että meidän pitäisi koronan jälkeenkin pysytellä kotona eikä mitään saisi tehdä. Päästövähennysten mahdollisuutta rajoitusten avulla ei sovi enää aliarvioida eikä jättää ulos todellisten keinojen valikoimasta.

Nyt on myös erittäin tärkeää, että jos koronan talousvaikutuksiin halutaan poliittisesti reagoida, se tehdään ekologisen jälleenrakennuksen periaatteiden mukaisesti. Elvytys, joka hakee kasvua mistä tahansa lähteestä, ei ole ekologisen kriisin aikakaudella hyväksyttävä keino. Sen sijaan uusiutuva energia ja energiainfrastruktuuri, julkinen liikenne, kasviperäisen ja hiiltä sitovan ruoantuotannon kehittäminen sekä lukuisat ekologiset innovaatiot kaipaavat kipeästi julkista rahoitusta.

Korona osoittaa, mikä on mahdollista, kun asia otetaan tarpeeksi vakavasti. Tämä luo uskoa siihen, että tuloksia myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on mahdollista saada aikaan nopeasti, kun ryhdytään tosissaan toimeen.