Turvetuotannon lähtölaskenta on alkanut

Osallistuin eilen uuden Climatemove -ilmastoliikkeen turve-iltaan. Miten Suomi pääsisi eroon omasta kivihiilestään?

Turve tuottaa hiilidioksidipäästöjä kahdella merkittävällä tavalla. Toinen niistä on sen tuotanto polttoon. Noin 20 % Suomen energiantuotannon päästöistä tulee turpeesta. Luonnonsuojeluliiton Hanna Ahon mukaan Suomen olisi välittömästi luovuttava turpeen verotuista. Hän korosti, että turvetuotanto loppuisi arvioiden mukaan käytännössä välittömästi, mikäli sen tuotantoa ei tuettaisi alemmalla verokannalla.

Likimain yhtä merkittävä päästölähde ovat kuitenkin myös turvepellot. Luken tutkija Liisa Maanavilja esitteli aihetta perjantaina julkaistujen hiilineutraalisuusskenaarioidenkin pohjalta. Turvepelloissa on verrattain helppo tapa vähentää merkittävä määrä maamme hiilidioksidipäästöjä. Uusien peltojen raivaus tulisi lopettaa ja jo käytössä olevia saattaa heikommiksi hiilen lähteiksi tai jopa hiilinieluiksi erilaisin teknisin keinoin, kuten metsityksellä, säätösalaojituksella ja vettämisellä. 

Vastaus siihen, miten turpeesta päästään eroon, näyttääkin olevan tiedossa. Sen tuotannon tukeminen tulee lopettaa ja säädellä turvepeltojen raivausta ja käsittelyä. Vaikeampi kysymys on kuitenkin, miten tämä toteutetaan reilusti? 

Tilaisuuteen oli kutsuttu eläköitynyt turvetuottaja Heimo Karjalainen. Myös Toholammin kunnallispolitiikassa mukana olleena hän kertoi pienen pohjanmaalaispaikkakunnan näkökulman. Ensinnäkin hän oli laskenut, että niillä 2000 hehtaarilla suota, jota Toholammilla oli, oli energia-arvoltaan 2 miljardin euron edestä energiaa. Summa on valtava. Lisäksi hän totesi, että jos ilmastotekojen nimissä alueelta ajettaisiin alas metsäteollisuus, eläintuotanto ja turvetuotanto, alueen voisi yhtä hyvin julistaa saman tien luonnonsuojelualueeksi. Niin suuri pohja jo valmiiksi talousvaikeuksissa olevan muuttotappiokunnan elinkeinoista tässä katoaisi. 

Turpeesta elantonsa saavien huoli tulee ottaa vakavasti. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että ilmastotekoja ei täysimääräisinä tehtäisi: on sen sijaan mietittävä, minkälaisia kohtuullisia ja reiluja toimia tehdään niiden rinnalla, jotta saadaan aikaiseksi reilu siirtymä. Turveala työllistää vakituisesti noin 1500 henkilöä, nostokaudella tuhansia. Määrä ei ole yletön. Aho korosti, että valtion on kuitenkin keksittävä ratkaisuja niiden varalle, keille siirtymä pois turpeesta on henkilökohtainen tragedia. Hänestä on lisäksi epäreilua, että edelleen uusia turvetuotantoalueita annetaan perustaa. Se luo turhaa toivoa alalle, jonka lähtölaskenta on hänen mukaansa jo alkanut. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että ensi vuoden budjetissa energiaturpeen verotuki on kasvamassa lähes 200 miljoonaan euroon. Maaseudun tulevaisuus taas kirjoitti 30.10. turvepeltoihin liittyen, että ”viljelyn lopettaminen veisi viljelijältä peltoalan perusteella maksettavan perustuen ja viherryttämistuen sekä luonnonhaittakorvauksen ja ympäristökorvauksen.” Kannustinmet vievät siis nyt aivan väärään suuntaan. Ne vaativat pikaisen korjauksen, jotta turveasiassa päästään hallitusti eteenpäin. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.